Yhteiskunnallista runoutta – tässä ja nyt!

Miten kirjoittaa kantaaottavasti – tavalla joka on merkityksellinen ja puhuttelee ihmisiä vuonna 2023?

Tämä oli kysymys, johon lähdimme etsimään ratkaisuja poliittisen ja yhteiskunnallisesti kantaaottavan runon keinoin osana Suomen kirjallisuushistorian kurssia. Tässä muutama vastaus.

Juulia Kuusisto:
Illan sanoma

Koko kansa kohisee,
kun lahjoja taivaalta ropisee.
Ministerien sylit ovat lahjuksia vailla,
mutta onkohan asia tällä lailla?

”Lue nyt, paljastamme kaiken!”,
myöskin sen,
miten Haavistoa lyötiin laiden.
Kansalainen puree riitaisana syöttiin,
vain pettyäkseen skandaalittomaan kabinettiin.

Salaa on vaihdettu öljyä ja taidetta,
mutta valitettavasti ruusuista
ja ulkomaalaiseen tapaan hyväntahtoista.
Yksi sai korun tai rukousnauhan,
toinen taas kiven sekä 250 grammaisen siirappi salvan.

Kun itkuinen Haavisto nuoleskelee lahjattomia haavereita,
syö Lintilä onnessaan kotona kulhosta taateleita.
Hän syö niitä päivittäin täyttä päätä,
sillä pakkanen on niistä vielä vaan täynnä.

Koko kansa lösähtää tyhjän päällä,
kun joku inisee miksei taateleita hälle alhaalla täällä.

—

Anni Mäkiharju:

Koirani ojensi tassua
Tyrkytti minulle rahaa eläinlääkäri kustannuksiin.
Eläinsuojeluviranomainen ja kelanvirkailija koputtivat ovella
Et saa tämän kuukauden toimeentulotukea, sait koiraltasi 500 euroa
Et sinä voi koiraltasi vaatia eläinlääkäri kuluja! Sehän on ihan väärin.
Keneltä minä sitten ne rahat otan?
Kissa
Kaikki katsoo kissaa.
Kissa voi maksaa, eläinsuojeluviranomainen sanoi, ei kissan oo niin väliä.
Juu, ei kissan antamia rahoja lasketa, kelanvirkailija totesi, siis mikä kissa ees on?
Koira murahti ihmisille
Kyllä minun siskollani on väliä, vaikka onkin kissa, hän hymähti
Kyl on noi kissat lisänny ihan sairaasti rikoksia, totesin
Eilenkin se oli esim. vienyt mun paikan sängyssä
Kissa maukausi närkästyneenä
Entä Koira veljeni rötökset? Hänellä on nojatuolin alla suuri kasa varastettuja sukkia ja alusvaatteita!
Mutta hänhän on vain koira, koirat on koiria, pahimpia olette kyllä te kissat, vastasin tietäen olevani oikeaassa.
Viranomaiset nyökyttelivät
Ei kukaan noita kissoja, muuten huolis, mutta ei niitä voi jättää kaduillekkaan riehumaan.
Ikkunasta kurkkii vihervassari.
Hän ryntää sisään ja nappaa kissan hyvään hoimaansa
Kyllä jollakin täytyy olla sydän täällä, se huohottaa
Lähtee ovesta kissa ja koira mukanaan.
Se vei mun koiran, varmaan seuraavaks mun vaimon, selitän säikähtäneenä ihan syystä.
Mut sähän oot nainen, miten sulla on vaimo? eläinsuojeluviranomainen ihmettelee
Ainiin mähän oon lesbo, hämmennyn kun muistan sen yhtäkkiä, olin nähkääs niin tottunut ajatukseen etten muistanut sen olevan outoa.
Lähden juoksu jalkaa vihervassarin ja eläinten perään huitoen ja huudan: Oota, mä oonkin osa sun porukkaa!!!

—

Jenna Laaksonen:

Oi maamme Suomi, synnyinmaa
jossa köyhät köyhtyy ja rikkaat halaa mammonaa
ei laaksoa ei kukkulaa oo kohta meillä ollenkaan
kun kaikki metsät kaadetaan ja eläimet tapetaan
ihmiset laitetaan toisiaan vastaan ja
ilmastokriisiä ei oo ollenkaan, meidän maata johtaa Ku Klux Klan
kotimaa tää pohjoinen, ei oo ollut enää pitkään aikaan meidän isien

nuoret huutaa rakkautta ja tasa-arvoo
kaksinaismoralistit lietsoo vihaa ja raivoo
kiivaasti kiljuu isänmaallista natsisikaa
kun niiden ajattelumalleissa on jotain vikaa,
nainen on mies ja mies on nainen
homo on hetero ja hetero on homo,
yksi mies mahtuu aina lesbopornoon
määrittääkö kunnon miehen peniksen koko
ota siitä foto ja lähetä kaverille niin se voi olla kehokriitikko
yhteiskunta opettaa vihaamaan omaasi, olet väärän mallinen,
muotoinen, pituinen, laihduta vähän, katso tota mahaasi
näillä vinkeillä keho kuntoon, jos elät miten sattuu
saatat kuolla aivovaurioon, ruttoon tai ebolaan,
iltalehtien otsikot lietsoo pelkoa ja vihaa

kuka täällä päättää mikä on oikein
jokaisen pitäis olla hyväksytysti erilainen
mut heteromies ei saa itkee, pillittää, märehtiä
ja transihmisyyteen ei riitä
omankehon arvostus sellaisenaan, kaikki pitää muuttaa
tee leikkaus niin sun mielenterveysongelmat varmasti katoaa
nainen ei saa karvaa kasvaa,
mut onko se merkki pedofiliasta jos syttyy paljaasta pinnasta?

NATO on vain synkkyyden multihuipentuma,
anna maasi sodankäyntiin, valmistaudu kapinointiin,
hyväksy, käyttäydy, tee niinkuin käsketään
jos oot erimieltä kuin massa, päädyt elämään suljetulla, etkä valoa enää nää
veljet rivissä laulaa selkä märkänä hiestä kuka pelkää musta miestä
rasismi on kaikkialla läsnä

ota piikki, ota kaksi, ettet muuttuisi yhteiskunnan taakaksi
siihen päälle ketipinori, unohdat hetkeksi ihmisyyden tarpeesi
ahmi pillereitä, lääkefirmat tekee sairauksista tuhottomasti seteleitä
voit nähdä jumalan ja enkeleitä, päästi irti hetkeksi omista perkeleistä

Historia uudesti kirjoitetaan aina kun joku tarpeeksi siitä maksaa
His-story on tarina voitokkaista miehistä, heidän alaistensa tekemistä virheistä
ja niistä joiden nimiä ei saisi mainita ääneen,
joiden päät on laitettu seipääseen jumalanpilkasta
mutta ilman naisia ei olisi rakkautta maan päällä,
joten miksi nainen saa osansa tarinassa vain lapsen synnyttäjänä

kouluissa opetetaan kuuntelemaan auktoriteettia hiljaa,
istu paikallaan, saat kympin arvosanan
jos alistut sääntöjen mukaan,
vaikka lapsi oppii tekemällä,
kokeilemalla, lukemalla, puhumalla
opettaja karttakepin kanssa luokan edessä paasaa ja
jos et tee niinkuin sanotaan, olet huono, vätys, yhteiskuntakelvoton,
puutteellinen, viallinen, virheellinen, rikkinäinen, hankala, paheellinen, huonotapainen,
haitallinen ihmistyyppi joka pitää saada aisoihin, käytöstapoihin pitää opettaa,
pakottaa, harjoittaa, tuutoroida
niin kunnon kansalaisia meistä kaikista ohjelmoidaan

—

Enni Ronkainen:

Tuo ihmiskuntamme ahneus,
lähes pakottava,
eläimen vaistoinen,
on kuin saalistaan vaaniva hyeenaparvi

Ensin se odottaa,
väijyy kuolavana suupielessä
Tyytyy himoitsemaan,
ennen kuin saa luvan ottaa

Hetken maltettuaan,
iskee kuolemanhampailla kiinni,
ahmii lihaa tapon kiihkossa suuhunsa,
koluaa ruhosta luut ja rippeetkin,

Jotka nekin murenevat ja katoavat,
lopulta maanpäältä unohtuvat
Sillä kohtalo päätyä ajan hiekan murusiksi,
ei jätä edes tahraa muistoksi

—

Vilja-Tuulia Tanhuanpää:

Täällä vedetään paljon Kelasta, vaietaan valtion velasta.
Pitää syytää hillot ulkomaille, jää Saimaan norppa suojelua vaille.
Makaa vanhat palvelutaloissan, kun sotehommia puuhataan.
Ruohonjuuritasolla ei kuljeta päättäjien toimesta.

Jauhetaan sivistyssanoja hienoja, että päätöksenteosta ei tajuis mitään kansa tämä Suomen
missä lepää leivättömät alla silmäluomen.
Se esiripun lailla sulkeutuu – kenen taskuun eurot kulkeutuu?

En oo Taiveaho, en Kaikkonen, en elä lööpeissä Urhona patsastellen.
Toimisin jos olisin Kekkonen.
Tyytyykö ihan jokainen, vaatimaton suomalainen?
Nöyräksi taipuu kun juhlat linnan lepyttää vaimojen kireen pinnan.

Sirkushuveja, leipäjonoja – Aina Haukio voi runokirjan julkaista.