Sitten kun, eli nyt

Sitten kun on aikaa. Sitten kun on valoa ja kesän taikaa. Sitten kun on rauha sielussa ja sydämessä. Kiireettömät, lämpimät aamut. Pitkät valoisat illat. Sitten kun ei tarvitse mitään muuta kuin vain. Vain unohtua aamulla ratkomaan päivän lehdestä ristikkoa. Antaa kahvin viiletä kuppiin ja keittää perään uutta. Antaa kissa kuljeskella jaloissa ja näppiksellä. Sitten kun yöpaita voi muuttua päivävaatteeksi ja kulku ulkoa sisälle ja jälleen ulos on helppoa ja kevyttä. Kun mustarastas laulaa ja leivonen.

Sitten kun istuu laiturin nokassa ja seuraa vesimittaria veden tyynellä pinnalla. Kun sudenkorennot suhahtelevat ohi ja kuu nousee auringon kanssa samalle taivaalle. Kun makaa nurmikolla ja katselee pilvien kulkua. Kun pilvistä muodostuu avoin kirja. Näetkö, aivan kuin siinä olisi kynä ja käsi, joka pitelee kynää?

Voi sulkea silmänsä ja lentää pilven reunalle katselemaan onnellista itseä nurmikolla, vesimittaria ja muistikirjaa. Muistikirjan välissä seitsemän kukkaa, kuistilla kuivumassa seitsemän sukkaa, eikä lainkaan haittaa, että yksi on hukassa, sillä se on liian pieni asia hermostua. Sitten kun ei tarvitse hermostua juuri mistään. Kun pipoa ei kiristä, eivätkä letit ole liian kireällä. Kun aika on hattaraa. Kun unen ja valveen seinämien lävitse pääsee kulkemaan. Kun ajatukset ovat kaunista pitsiä ja läpikuultavaa harsoa. Kun sydän lyö tasatahtiin.

Siten kun on aikaa, ruusut ja pääskyset. Sitten kun lähde pulppua ja virta on vuolas. Metsän siimeksessä, puiden lämpimissä varjoissa. Aavoilla, hiekkaisilla rannoilla, kalliolla. Sitten kun on kesä. Kirjoitan. Nyt.

Levollisen kesän toivotukset kirjoittajalinjalta

ps. Elokuun sametissa kohtaamme jälleen