Novelli: Jouluonnettomuus
”Varokaa kattilaa!”, kuulin selkäni takaa ja siirryin oikealle. Päädyin sairaalaan palovammaisena. Tällainen on juuri minun tuuriani – ei kukaan muu saisi toisen asteen palovammaa joulutoffeesta, mutta minä kyllä saan.
Huono tuuri on seurannut minua koko elämäni. Jo lapsena putosin kasvoilleni ankkalampeen, kun olimme mummin kanssa syöttämässä sorsia. Melkein hukuin. Sairaalassa ne ottivat verinäytteen ja hoitaja sohaisi neulalla hermoon. Ikuinen särky. Kenellekään muulle ei käy näin.
Sairaalasängyn lakana rahisee tutusti allani. Pitelen kädelleni asetettua rasvasidettä ja muistelen, onko tämä ensimmäinen kertani palovammaosastolla. Ei, taisin minä täällä olla sen vuoden 2012 kouludiscokatastrofin jälkeen. Sitä en halua enää edes ajatella.
”Jouluonnettomuus?”
Ääni viereisestä sängystä kiinnittää huomioni. Pitkätukkainen mies nyökkää kättäni kohti. Vilkaisen kyynärvarttani, johon varmasti jää arpi.
”Kyllä. Eikä ole ensimmäinen”, naurahdan surkeana. Aina on paras vääntää vitsiä, muuten muut alkavat sääliä huonoa tuuriani.
Olen juuri kysymässä, mikä vierustoverini on tuonut palovammapolille, kun huomaan hänen makaavan omalla sairaalalaverillaan ilman housuja. Punaiset arvet kirjovat tatuoituja reisiä kuin revontulet. Kriittisimmällä alueellaan mies pitelee rasvakäärettä, joka on huomattavasti suurempi kuin minun.
”Näyttää kivuliaalta”, totean ja kadun heti ilmiselviä sanojani. Onneksi mies vain nyökkää huvittuneen oloisena.
”Kinkkurasva kaatui. Uskomaton tuuri”, hän huokaisee. En saa silmiäni irti karvaisten reisien tummanpunaisista jäljistä. Tunnen punastuvani.
”Joudutko leikkaukseen?” kysyn jotakin kysyäkseni. Mies kohauttaa olkiaan; kämmen ei irrota intiimipaikkoja suojaavasta rasvaharsosta.
”En usko. Ei tämä ole niin paha kuin viime kerralla.”
Nähdessään hämmentyneen ilmeeni mies leiskauttaa hymyn, joka polttaa pahemmin kuin Martta-tädin joulutoffee.
”Kolmas kerta, kun näin on käynyt. Voitko uskoa? Kenellekään muulle ei taatusti käy näin.”
Nyökkään hitaasti samalla, kun lämmin tunne leviää palleaani ja hymy kasvoilleni. Saattaa olla, että tästä joulusta tulee sittenkin kaikkien aikojen paras.
~ Maria Aarnio