Kotiläksy: Menetetty mahdollisuus

Kirjoittajalinjan kotiläksy oli seuraavanlainen: sinun pitää kirjoittaman tarina henkilöstä, joka mokaa jatkuvasti elämässään. Pituutena yksi liuska, tyyli vapaa – olkoon kuvakirja tai kertomus, koominen, traaginen, surrealistinen… Mokailijakin voi olla mitä tahansa: ihminen, olento, vaikka polkupyörän pumppu!

Esimerkiksi tällaisen tarinan ohjeesta voisi saada aikaan. Mitä sinä kirjoittaisit?

*

Menetetty mahdollisuus

Maanantaina Mölkerö ei herää tarpeeksi ajoissa. Voi peijakkaan peijakas, se kiroaa ja sormeilee herätyskelloa lonkerollaan, nyt ei enää voi, ei voi. On noloa olla liian myöhäisessä, tai myös aikaisessa, mutta varsinkin myöhäisessä. Tänään ei enää voi.

Tiistaina Mölkerö on juuri lähdössä, kun eteisessä odottaakin väärä hattu. Pahnat ja pahnakset, Mölkerö kiroaa. Ei väärässä hatussa sentään, ei kai sentään, sehän lähettäisi aivan väärän kuvan. Mönkään menee tämäkin päivä.

Keskiviikkona kukkakaupan edessä Tärkeä Tirehtööri Kykker ryhtyy juttusille. Mölkerö ei voi, ei saa eikä kehtaa kieltäytyä. Tuntikausia Tirehtööri jauhaa, leuat lonksivat ilmoille mukatärkeää tietoa. Voi pehna ja pojat, Mölkerö kiroaa, mutta sommittelee kasvoilleen mairean ilmeen. Siitä Tirehtööri pitää, ja tarjoaa suuresta pussista lisää pähkinöitä.

Torstaina kukkakaupasta ovat pionit loppu. Mölkerö on jo luovuttaa, kaikki menee aivan väärin, mutta kauppias tuhertaa limaa, määkii ja märssyää ruusujen olevan aivan yhtä vaikuttavia. Mölkerö ei usko. Hän menee kotiin.

Perjantaina Mölkerö selviää kulman taakse. Vasta sitten iskee kauhea katumus. Kultaruusukimppu lonkeronvarressa tuntuu sittenkin väärältä, ja tämä kravatti! Miten naurettavalta se tässä kahden auringon loisteessa tuntuukaan. Kuukuvioita, miten rahvaanomaista – hulluko hän on? Mölkerö painaa päänsä, puhisee ja parkuu, ja lopulta repäisee kravatin irti hyljätäkseen sen tienposkeen.

Lauantaina puodin edessä on jonoa, ja olisi suorastaan arkista jonottaa näin tärkeälle asialle. Kenties tavanomaiselle asialle voisi vartoilla, kyllä, muttei sentään tälle, Mölkerö järkeilee. Hän riisuu hattunsa, kääntyy kohti kotia ja lisää vielä perään: pyhnäsen pehnaus.

Sunnuntaina puoti on suljettu. Mölkerö seisoo lukitun oven takana ja näkee heijasteensa lasista: juhlahattu, oikeanlainen kravatti, lonkeronvarressa täydellinen pionikimppu. Puodissa on hämärää, ja oven kahvaa toiveikkaasti livaistuaan Mölkerö hiljenee tuijottamaan alumiinista viestikorttia. Siinä seisoo: SULJETTU KIHLAJAISTEN JOHDOSTA.

~ Maria Aarnio

Kuva: Pexels.com/Philippe Donn