Helmi Saxberg: Konttorirotta seikkailee

Tehtävänämme kirjoittajalinjalla oli tehdä teksti käyttäen eriskummallisia, vanhanaikaisia sanoja, joita taululle heijastui pitkä lista. Tällainen tuotos syntyi minun kynästäni:

Konttorirotta istui toimistokopissaan ja naputti tietokoneen näppäimiä. Töllöstä tuli rauhallinen uutisohjelma ja kahvi maistui hyvältä rotan viiksekkäässä suussa. Rokkikukko talsi rennosti rotan taakse, tumppasi savukkeensa ja nojasi konttorirotan tuolin selkänojaan.
Konttorirotan nenää pisteli tupakanhaju.
“Hei rotta! Irtaudu hetkeksi töistä. Mennään ohrapirtelöille!” rokkikukko ehdotti.
“Haluaisin huomauttaa, että työaikana ei sovi nauttia alkoholia”, konttorirotta narisi.
“Höpö höpö”, rokkikukko sanoi ystävällisesti. “Pian on tauko. Mennään jonnekin.”

Kukko puoliväkisin raahasi rotan pirssiin. “Hankitaan sinulle heila kesäksi! Saat hienot häät ja lepposan morsmaikun.”
“Minulla ei ole aikaa naisille. Älyni on liian ylivertainen”, sanoi konttorirotta. Kukko auttoi hänet ulos autosta ja johdatti rannalle.
“Minä matkaan ain, älyni valon annan johdattaa!” rotta lauloi. Silloin paikalle saapui rantaleijona lihaksiaan pullistellen ja harja tuulessa heiluen. Se oli toraisalla tuulella.
“Väistäkää satiaiset!” se tönäisi kukon ja rotan hiekkaan kuin mikäkin viidakon kuningas.
“Haluaisin huomauttaa, että sopiva turvaväli on noin kaksi metriä”, sanoi rotta.
“Mikäs päällepäsmäri se sinä olet?!” rantaleijona vallan hurjistui.

“Ei nyt riehuta”, rokkikukko astui väliin. “Fatsi kato tonne!” huusi pieni kännikalan poika pyrstöään heiluttaen. “Nyt tulee tupenrapinat!”
Rantaleijonan hellu tuli paikalle, uimapuku tuon puuman uhkeaa uumaa ja tiimalasivartaloa korostaen. Heilalla oli käsissään mankka, josta soi Hihhuli-yhtyeen uusi kappale, Sikamagee, sekä maitotonkka täynnä kosanderia.

“Ylivertainen älyni kertoo, että nyt voisi olla sopiva hetki ottaa jalat alle”, tuumi konttorirotta. Rokkikukko oli kerrankin yhtä mieltä ja he kirmasivat päätä pahkaa vuokraamaan kyydin vossikalta. Kesken matkaa he pysähtyivät piirikauppiaan luo, kun rokkikukon piti tarkistaa tuon peilistä, että irokeesi ja sulat olivat kunnossa. Se oli menossa tapaamaan eukkoaan.
Helppoheikki kaupitteli peilejään. Mutta konttorirottapa nappasi rokkikukon kyytiin ja varasti hevosvaunut.
“Katsokaa ylivertaista älyäni!” se huusi.
He päätyivät rokkikukon kanssa lärvätsaloon, jossa loppuilta kului nopeasti naisia riiaten.

Kirjoittaja on kirjoittajalinjan ensimmäisen vuoden opiskelija