Kansanopisto – tuo elvyttävä keidas työelämän hiekka-aavikolla

Sähköposteja, chat-pulinoita, whatsappeja, puheluita, some-sisältöjä ja palavereita. Palavereita palavereiden perään. Tämä on tuttua monelle työelämän hiekka-aavikolla suu kuivana surffaavalle.

Ei siis ihme, jos välillä kaipaamme hengähdystä. Pientä levollista keidasta, jossa elvyttää janoista sieluamme hetken. Paikkaa, jossa pysähtyä ja keskittyä toviksi niihin asioihin, jotka hellivät sisuskalujamme niin henkisesti kuin fyysisesti.

Kansanopisto on jo vuosikymmenien ajan ollut monelle tällainen paikka. Sitä se on myös minulle, vaikka roolini tässä nimenomaisessa kansanopistossa onkin tällä kertaa opettajan. Toki myös oppijan rooli on minulle tuttu: opiskelin aikoinaan AhlmanEduun sittemmin fuusioituneen Oriveden opiston monitaiteellisen ilmaisun linjalla.

Kirjoittajalinja on monelle käänteentekevä kokemus

Aloitin AhlmanEdun kirjoittajalinjan opettajana pari viikkoa sitten, elokuussa 2023. Tähän asti linjan vastuuopettaja Helena Murtonen-Leppä on luotsannut tätä perinteikästä kirjoittamisen, kirjallisuuden ja sanataiteen keidasta pääasiallisesti yksin – toki vierailevien huippuosaajien avulla.

Helenan luova osaaminen, selkärangasta kumpuava vankka asiantuntijuus, herkkyys ja taito kohdata uraansa aloittelevia lahjakkaita sanataitelijoita on tehnyt minuun ison vaikutuksen jo nyt.

Tuntuu, että olen astumassa pyhälle, kunnioitetulle maaperälle. Sellaista kirjoittajalinja nimittäin edustaa ainakin niille menneiden vuosien opiskelijoille, joita olen matkani varrella eri puolilla Suomea kohdannut. Eikä ihme. Uppoutuminen lukuvuoden ajaksi itselle merkittävään taiteenlajiin – kirjoittamaan, kehittymään, tavoitteleman unelmiaan ja kohtaamaan muita kaltaisiaan on monelle käänteentekevä kokemus!

Kirjoittaminen on mielekäs suvantopaikka arjen metelissä

Olen työskennellyt viimeiset noin 10 vuotta tehden organisaatio- ja vastuullisuusviestintää: tuottanut lukuisia sidosryhmämedioita, blogitekstejä, asiantuntija-artikkeleita, yritysvastuuraportteja, vuosikertomuksia, verkkosivusisältöjä, some-kampanjoita ja niin edelleen. Kuinka ollakaan, viestintäalan töihin minut aikoinaan johdattivat monet monituiset luovan kirjoittamisen kurssit, kirjallisuuden opinnot ja puhtaana hehkuva rakkaus sanataiteeseen.

Ja nyt olen siis tässä. Juurillani. Siemailemassa sanataiteellista samppanjaa roolissa, jossa tärkein tehtäväni on inspiroida, innostaa ja mahdollistaa kirjoittajana kehittyminen sekä harrastajille että sitä työelämää varten janoaville – siis myös niille, kaltaisilleni, jotka etsivät lukuvuoden mittaista suvantopaikkaa arjen metelistä. Miten arvokas ja merkityksellinen työ!

Viimeinen mahdollisuus aikuiskoulutustukeen?

Kaikkeen tähän peilaten olen parin ensimmäisen työviikkoni aikana ehtinyt pienesti myös huolestua. Kannan huolta siitä, että tämä saattaa hyvinkin olla viimeinen lukuvuosi, kun kirjoittajalinjan opintoihin voi saada aikuiskoulutustukea. Se kun on tähän saakka ollut monelle merkittävä apu rahoittaa irtiottoa työelämästä ja kehittää osaamistaan itselleen merkityksellisellä alalla.

Monille työikäisille tuleva vuosi saattaa olla viimeinen mahdollinen hetki hengähtää ja ravita sieluaan kansanopistojen keitailla. Siksi kirjoittajalinjankin ovet ovat yhä auki uusille opiskelijoille.

Artikkelin kirjoittaja Niina Broman on AhlmanEdun kirjoittajalinjan opettaja.