Anni Mäkiharju: Keltainen teksti

Suuri öinen auringonkukka taivaalla. Pellolla kasvavat kuut ovat sulkeneet nuppunsa. Ehkä on satanut, sinulla on sitruunan värinen sadetakki yllä. Alkaa olla keskisyksyn ilma, lehdetkin ovat muuttaneet värinsä puissa. Ruska on ottanut vallan niissä. Talutat suomenpystykorvaa, iltalenkillä. Häpeät hänen tapaa merkata naapurin ojanpieleen. Vaikka eihän kukaan ilman lunta tai todistajia sitä tiedä. Asfaltti on muuten tumma, mutta siinä olevaan vesilätäkköön heijastuva katuvalon väri. Nostat ylös jonkun pudottaman huivin, se on täynnä voikukkia saman värisellä pohjalla. Nostat sen koivun oksalle ja mietit löytääköhän sitä kukaan huivin väristen lehtien seasta. Saavut kotiin ja huokaat nähdessäsi lakastuneet vaaleat samettiruusut. Ja mietit mihin laitoit viime pääsiäisenä tulleet Kinder-munien muoviset kotelot, joihin voisit laittaa samettiruusujen siemenet ensi kevättä varten.

Anni Mäkiharju on kirjoittajalinjan ensimmäisen vuoden opiskelija