– Ajattelen aina, että ihmiset tekevät organisaation, pian vuoden AhlmanEdun toimitusjohtaja ahkeroinut Taina Ketola sanoo.
Ketola oli työskennellyt itselleen mieluisissa tehtävissä AhlmanEdun hallinto- ja henkilöstöjohtajana vasta vajaat kaksi vuotta, kun hän pyytämättä ja yllättäen päätyi organisaation toimitusjohtajaksi edellisen toimitusjohtaja-rehtorin siirryttyä toisiin tehtäviin talvella 2024–2025.
– Sain käsiini organisaation, joka oli vuoden 2021 jälkeen ollut selvässä tappiokierteessä, jonka toimitusjohtaja oli vaihtunut viimeisien vuosien aikana tiuhaan ja jonka henkilöstöstä osa oli jo aika väsynyt tilanteeseen. Se ei ollut mikään unelma-asetelma, mutta otin tietoisesti haasteen vastaan, Ketola sanoo.
Hän kertoo kasvaneensa nyt, kolmannen Ahlman-vuotensa aikana, juuri sopivasti kyselyikään. Hänen mielestään yksi toimitusjohtajan tärkeimmistä tehtävistä onkin kysyä miksi: mitkä päätökset ovat aiheuttaneet taloudellista tappiota ja miksi on valittu joku tietty toimintamalli.
Vastausten löytäminen motivoi Ketolaa, kuten myös sen, kun asiat alkavat nytkähdellä askel askeleelta eteenpäin.
– Johtamisessa työn tuloksia ei yleensä näe kovin helposti. Mutta sitten joku kollega alkaa vaikkapa yhtäkkiä puhua ja toimia tavalla, joka rakentaa positiivista. Se on mulle merkki siitä, että homma alkaa pikkuhiljaa edetä.
Talouden osalta numerot tietysti puhuvat omaa kieltään.
– Kun siellä alkavat mittarit näyttää positiivista, tuottaa se helpotuksen tunteita ja tiedon siitä, että ollaan oikealla polulla.

Ketola tukeutuu toimitusjohtajana monipuoliseen kokemukseensa sekä julkishallinnon että yritysmaailman tehtävistä. Hän on työskennellyt niin kunnanjohtajana, sivistystoimenjohtajana, kehityspäällikkönä kuin asiantuntijana ja konsulttinakin. Myös opettajan työ on tullut hänelle tutuksi mm. Helsingin yliopistossa, Koulutuskeskus Salpauksessa ja Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedussa.
Mittavasta työkokemuksesta huolimatta perhe on ohjannut vahvasti hänen uravalintojaan.
– Mulla on kaksi lasta, joista vanhempi on kehitysvammainen. Oli aika rankkaa, kun poika oli 3–4-vuotias ja olin pitkällä kohti virkamiesuraa. Silloin istuin kaiket illat kokouksissa ja ajattelin, ettei tää oo pienen lapsen äidin elämää. Lähdin muihin töihin.
Vuonna 2023 perheen esikoinen muutti omilleen, ja Ketola rohkeni avata ammatillisesti jälleen uuden oven: siihen saakka hän oli pyrkinyt välttämään kaikkein vaativimpia johtaja- ja esihenkilötehtäviä. Nyt vapautui mahdollisuus myös niiden tekemiseen.
Arki kehitysvammaisen lapsen kanssa on auttanut Ketolaa ymmärtämään ihmisten erilaisuutta ja elämän pieniä iloja.
Ehkä juuri siksi hän nauttiikin vapaa-ajallaan hyvin yksinkertaisista asioista. Seurapiirien ja verkostoitumistilaisuuksien sijaan hän vetäytyy mielellään kotisohvan nurkkaan lukemaan tai lämmittämään Seinäjoella sijaitsevan mökkinsä uunia.
Ihmisten erilaisuuden kunnioittaminen heijastuu myös vahvasti hänen työhönsä toimitusjohtajana.
– Jokainen meistä on oikeassa, koska jokainen katsoo asioita omasta maailmankuvastaan käsin. Mä en voi tuomita toisen maailmankuvaa vääräksi, mä voin vaan yrittää ymmärtää sitä.
