Skip to content
Ammatillista koulutusta, taideaineita, pelilinjoja, lähiruokaa sekä kokous- ja majoituspalveluja maaseutumiljöössä, Tampereen keskustan kupeessa.

Päivä AhlmanEdun navetassa

AhlmanEdun maatalousalan perustutkinto on yksi suosituimmista koulutusvaihtoehdoistamme. Moni haaveileekin klinikkaeläinhoitajan työstä, mutta millaista on opiskella ja työskennellä tuotantoeläinten hoidon parissa? Haastattelin kolmea maatalousalan opiskelijaa Heidi Pyyhtiää, Reetta Kososta ja Reetta Pahkamäkeä. Kaikkia kolmea yhdistää halu työskennellä tuotantoeläinten parissa.

 

  • Olen ollut aiemmin kuusi vuotta töissä lypsykarjan parissa, mutta tila meni myyntiin ja lehmät muuttivat toisaalle. Haluan jatkaa tulevaisuudessakin tuotantoeläinten parissa, joten päätin pitää tauon työelämästä ja hankkia ammattipätevyyden nyt, Heidi aloittaa.
  • En ole tehnyt aiemmin töitä tällä alalla. Olen maalta kotoisin, joten navetoissa on tullut pyörittyä. Lukion jälkeen pidin pari välivuotta, jonka jälkeen päätin hakea tänne, kun takaraivossa tämä on ollut jo kauan, Reetta K. jatkaa.
  • Olen myös käynyt lukiota, eikä koiria lukuun ottamatta ole aiempaa kokemusta eläimistä. Kuulin kaverilta tutkinnosta ja alun perin hain tänne opiskellakseni klinikkaeläinhoitajaksi, mutta joka navettavuorossa kiinnostus lehmiin on lisääntynyt. Nyt ura niiden parissa houkuttelee, Reetta P. kertoo.

 

Päivä alkaa 5:30 Ahlmanin navetassa. Lehmien parret, eli makuupaikat siivotaan, jonka jälkeen alkaa aamulypsy. Lypsäville lehmille sekä vasikoille jaetaan rehut, jonka jälkeen siivotaan lisää. Vasikkalassa hoidetaan myös siivoukset ja kuivitukset, sekä vasikoiden juotto. Vesikupit pestään päivittäin.

Parsinavetassa siivoamista on paljon. Välillä työkoneita tankataan ja paikalle tuodaan turvekärryjä. Lehmien kiimaa ja poikimista tarkkaillaan sekä sitä, käyttäytyykö joku lehmistä poikkeavasti. Kerran päivässä opiskelijat pääsevät käynnistämään ruokintarobotin ja muulloin se lähtee automaattisesti liikkeelle viidesti päivässä.

 

  • Koko ajan täytyy olla hereillä. Vuorot menevät niin, että aamuvuoro on 5:30- 9:30 ja iltavuoro 14:30-18:30, mutta yleensä illalla pääsee vähän aiemmin, Heidi kertoo päivän kulusta.
  • Tärkeää on myös seurata, että vasikat juovat. Öisin lehmät ovat keskenään, mutta navetassa on kamera, josta henkilökunta pääsee seuraamaan lehmiä, Reetta K. kommentoi.
  • Päivä navetassa on aika raskas. Polvet ovat kovilla lypsyssä ja aikaiset herätykset laittavat rytmin sekaisin. Jos on kaksivuoroinen päivä, niin se vie koko päivän. Itse en silti halua lähteä navetalta heti vuoron päätyttyä pois, koska lehmät ovat aitoja terapiaeläimiä, Reetta P. täsmentää.

 

Laidunkausi muuttaa kauden kulkua, kun lehmät pääsevät ulos. Työt painottuvat ulos esimerkiksi aitojen kunnossapitoon. Kun laidunkausi päättyy ja lehmät palaavat sisälle, korostuu ruokinnan suunnittelu ja lehmien kunnon tarkkailu.

 

  • Kesälaitumelta palaavat hiehot ja lisääntynyt vasikoiden määrä työllistävät. Eläinlääkärin käynti on aina sellainen spesiaalipäivä. Niissä on kivaa olla mukana, vaikkei pääsisi avustamaan itse. Kuuntelemalla ja seuraamalla oppii paljon. Pajatehtävissä on päässyt laittamaan korvamerkkejä ja magneetteja lehmille. Poikimisessa pääsee auttamaan vetämällä vasikkaa ulos. Siementäjääkin pääsee auttamaan pitämällä lehmän hännästä kiinni, Heidi kertoo.
  • Eihän kukaan mielellään ole paikalla teurasauton tullessa, mutta paikalla saa olla vierestä katsomassa halutessaan. Sekin on ammattitaidon kannalta tärkeää, Reetta K. pohtii.

 

Opiskelijoilta vaaditaan sitoutumista navettavuoroihin sekä ymmärrystä siitä, että eläimet on hoidettava. Arkisin navetalla on yhden vuoron aikana kolme opiskelijaa ja kaksi henkilökunnan jäsentä. Kaikilla on oma tyylinsä tehdä töitä.

 

  • Kommunikointi muiden kanssa on tärkeää pysyäkseen kartalla, Reetta K. täsmentää.
  • Navetassa ei voi olla sillä asenteella, että teen vain omat työni ja lähden. Pitää osata joustaa ja tarvittaessa auttaa muita, Heidi toteaa.

 

Kun oppii rutiinin, on mukavaa tehdä töitä välillä yksinkin. Ongelmatilanteissa on tiimin tuki ja apu saatavilla. Avoimuus ja kommunikaatio korostuu tärkeäksi.

 

  • Pidän eniten koneilla ajamisesta. Kaikki normaalista poikkeava pitää työmotivaatiota yllä. Ei ole kivaa, että lehmä sairastaa, mutta oppimisen kannalta ne ovat opettavaisia tilanteita. Peruslypsyn tahti on kova ja siinä pitää pysyä kartalla koko ajan. Siinä pääse hyvin haastamaan itsensä, Heidi kertoo.
  • Vasikan vastaanottaminen poikimisessa on mielenkiintoista, Reetta K. tuumaa.
  • Lypsämisessä on parasta, kun saa olla lähellä lehmää. Myös lehmien harjaaminen on mukavaa, kun näkee oman käden jäljen ja osa lehmistä silmin nähden nauttii harjaamisesta. Itse en pidä vasikoiden ryhmäkarsinoiden siivoamisesta, sillä vasikat haluavat aina leikkiä, eikä siinä pysty keskittymään silloin, Reetta P. naurahtaa.

 

Kun lehmiin tutustuu, oppii erottamaan yksilöitä ulkonäön ja luonteen perusteella, mikä on hyvin palkitsevaa.

 

  • Meidän tiimimme ensimmäisellä navettaviikolla Ylläs poiki ja se oli ensimmäinen poikiminen minulle. On jäänyt mieleen hyvin, kun se oli aika haastava ja kyseessä oli vielä ”kuuluisa” lehmä, Reetta K. muistelee.
  • Kerran iltalypsyssä mukana ollut brasilialainen luennoitsija pääsi auttamaan poikimisessa. Vasikka nimettiin hänen mukaansa ja oli ilo seurata, miten otettu ja onnellinen hän oli, Heidi muistelee.

 

Opiskelijoilla suuntautumisvaihtoehtoja on monia ja opintojen jälkeen työllistymis- sekä jatko-opiskelumahdollisuuksia on erilaisia.

 

  • Tällä hetkellä harkitsen klinikkaeläinhoitajan tutkintoa. Eläinlääkärin työ kiinnostaa jonkun verran, jos sitä kautta olisi helpompi pääsy eläinlääketieteelliseen. Olisi kiva omistaa omaa lihakarjaa ja tuottaa pienimuotoisesti siitä jotain sekä ohessa tehdä sivutoimisesti klinikkaeläinhoitajan töitä, Reetta K. aloittaa.
  • Tulevan kesän aikana on tarkoituksena hankkia siemennystoimilupa, koska haluan lisää vastuuta työelämässä. Ja tietenkin haluaisin olla isolla lypsykarjatilalla vakituisena karjanhoitajana. Lypsykarja on minun juttuni, Heidi jatkaa.
  • Eläinten kanssa työskentely on pitkäaikainen haaveeni. Enää en ole niin kiinnostunut klinikkaeläinhoitajan työstä, sillä jokainen navettapäivä houkuttelee työskentelemään tulevaisuudessa lehmien parissa, Reetta P. pohdiskelee.

 

Tuotantoeläinhoitajalta vaaditaan rautaisia hermoja, hyvää huumorintajua ja vahvaa sitoutumista alaan sekä eläimiin. Jääräpäiset eläimet kiristävät välillä hermoja ja huumori auttaa rankkoina päivinä.

 

  • Kelloa ei voi tuijottaa navetassa ja sinne on tultava juuri silloin kuin työpäivä alkaa. Tilanteet muuttuvat nopeastikin ja niiden mukaan on mukauduttava. Pitää uskaltaa tarttua toimeen ja kunnioittaa eläimiä. Ymmärtää vastuullisuus, koska se on myös työskentelyä elintarvikkeiden parissa. Avoimuus, rehellisyys, joustavuus ja eläinrakkaus ovat ne tärkeimmät varmaan. Itse odotan sunnuntaisin, että pääsisipä jo kouluun. Kun on hyvä porukka, se motivoi. Täällä on erilaisia ihmisiä, joten saa paljon uusia sosiaalisia kontakteja ja oma näkemys laajentuu. Haluan nostaa hattua navettahenkilökunnalle. Vuodesta toiseen he jaksavat opettaa samoja asioita ja pysyä silti niin mahtavina. Ja ruoka on tajuttoman hyvää täällä, Heidi päättää.

 

Olisiko työ tuotantoeläinten parissa sinun juttusi? Lue lisää kaikista perustutkinnoistamme: https://ahlmanedu.fi/hae-opiskelemaan/perustutkinnot/