Piia Kylänpää jäi opintovapaalle opettajan työstä keskittyäkseen kuvataideopintoihin täysipäiväisesti. Elina Mattila piti pari välivuotta lukion jälkeen ja päätti viime keväänä hakea opiskelemaan AhlmanEdun kuvataidelinjalle. Nyt lukuvuoden lähestyessä loppuaan onkin oiva aika keskustella kuluneesta vuodesta ja fiiliksistä.
Piialle kuvataiteet ovat aina olleet tärkeä asia ja hän erikoistuikin opettajaopinnoissaan kuvataiteisiin. Valokuvaaminen ja piirtäminen ovat kuuluneet vahvasti elämään, mutta maalaaminen jäi vähemmälle, koska se on kotiloloissa hankalaa. Elinalla on vahva käsityötausta. Hän oli lapsesta saakka Näpsä-käsityökoulussa. Peruskoulusta hän siirtyi Tammerkosken lukion kuvataidelinjalle. Siellä hän kuulikin AhlmanEdun kuvataidelinjasta ensimmäisen kerran.
Kuvataiteiden opiskelu Ahlmanilla on intensiivistä. Koko ajan tapahtuu ja jatkuvasti tehdään paljon erilaisia asioita. Kuvataiteen historiaa käydään läpi ja lukuvuoden aikana tulevat tutuksi erilaiset materiaalit sekä tekniikat. Molemmat arvostavat sitä, että kaikkea on mahdollista kokeilla. Jos jokin ei ole niin kiinnostavaa tai johonkin tykästyy erityisesti, on vapaus valita mitä tekee ja kuinka pitkään. Kaikki opiskelijat eivät tee samoja asioita yhtäaikaisesti, vaan jokainen voi omien lähtökohtiensa ja mieltymystensä puitteissa tehdä itselleen mieleistä työtä. Molempien mielestä koululta löytyy ensiluokkaiset työvälineet ja -tilat sekä on ihanaa saada keskittyä taiteeseen täysipäiväisesti.
Ahlmanilla käydään läpi muun muassa erilaisia piirtämisen ja maalaamisen tekniikoita. Linjalla oppii tekemään itse omat maalauspohjansa, sekä valmistamaan maalia vaikkapa kananmunasta.
Kuvanveistoa ja grafiikkaakin pääsee harjoittelemaan. Tämän lisäksi tiloista löytyy myös puutyöluokka, jossa halukkaat voivat veistää puusta teoksia. Tällä hetkellä opinnoissa on käyty läpi camera obscuraa, eli vanhanaikaista valokuvaamista.
Yhteistyötä tehdään varsinkin AhlmanEdun muiden taidelinjojen kanssa ja nyt tulossa on Pyynikin Aikamatkojen kanssa yhteinen projekti. Tämän lisäksi vierailevat taitelijat käyvät esittelemässä töitään ja opiskelijat itsekin tekevät välillä retkiä esimerkiksi taidemuseoihin.
Piiaa on ilahduttanut huomata, kuinka hänen taitonsa ovat kehittyneet akvarelli- ja vesivärimaalauksessa, vaikka hän on työssään opettajana käyttänyt niitä jo vuosia. Elina on innostunut siitä, miten oma tekeminen on löytynyt. Ymmärrys siitä mistä tykkää ja sen myötä tuleva kehitys on olleet hänelle itselleen sykähdyttäviä. Kummankin mielestä lehmät ja varsinkin viime syksyn vasikat olivat myös jotain aivan ihanaa. Elina olikin käynyt piirtämässä ja maalaamassa niitä.
Molemmat ovat lopuksi yhtä mieltä siitä, että opintojen parhaita puolia on ollut myös saada oppia muilta opiskelijoilta. Välillä pidetään taidenäyttelyitä, joihin saa halutessaan laittaa omia töitään esille. Niissä näkee, miten joku tekee samalla materiaalilla ihan erilaista jälkeä. Silloin löytää uusia tekemisen malleja ja voi inspiroitua uudella tavalla. Ihan vain jo muiden työskentelyn seuraaminen ateljeessa on opettavaista.
Lisätietoja kuvataidelinjasta löydät klikkaamalla tästä!