Luonto-opiskelijan matkassa – pohjoinen tähtitaivas

Luonto-ohjaajan ammatin perustana on laaja luonnon- ja kulttuurin tuntemus ja pohjoinen tähtitaivas on olennainen osa kaunista luontoamme. Tähtitaivaan avulla voi luonnossa määrittää suuntaa sekä aikaa ja liittyypä tähtikuvioiden syntyyn myös upeita mytologisia tarinoita. Toisen luontoalan ryhmän opiskelija Tapio Lahtinen järjesti meille tähtiretken Tampereen Ursan tähtitornille jonka jälkeen kävimme ihailemassa syyskuista tähtitaivasta Liuksialan uimarannalla.

Retkemme alkaa Tampereen Petsamossa minkä vesitornin päällä sijaitsee tähtitorni. Ylös torniin johtaa 88 porrasta, sattumalta taivaanpallo on jaettu 88 tähdistöön. Jokaisessa portaassa on mainittu yksi tähdistö. Seinille on maalattu havainnollistava kuvakokonaisuus läheisistä planeetoista kaukaisimpiin tunnettuihin galakseihin.

Tähtitornissa pääsemme kurkistamaan kaukoputkella Saturnusta ja Jupiteria. Saturnus näkyy renkaineen pienenä ja harmaana mutta on silti mielenkiintoista voida katsella kaukaista planeettaa silmiensä edessä. Jupiterin edestä erotamme neljä kuuta pienen pieninä pisteinä. Jupiterin ympäriltä on löydetty yhteensä 80 kuuta, jotka muodostavat Jupiterin ympärille eräänlaisen “pienoisaurinkokunnan”. Meidän oma nouseva Kuu näkyy matalalla taivaanrannalla kauniin punertavana luoden maisemaan mystistä tunnelmaa.

Kaupungin tuottama valosaaste vaikeuttaa öisen tähtitaivaan tarkkailua joten seuraavaksi lähdemme ajamaan Kangasalle, Liuksialan uimarannalle. Syrjäisellä uimarannalla tähtitaivas avautuu kauniina ja kirkkaana eteemme. Käymme maahan makuulle katselemaan tähtiä ja Tapio laservaloa apuna käyttäen auttaa meitä hahmottamaan tähtikuvioita taivaalla.

Kassiopeia on helppo löytää taivaalta sen kirkkaimpien tähtien muodostaman W-kirjaimen ansiosta. Tähdistö näkyy pohjoisella pallonpuoliskolla ympäri vuoden. Kauhakuvion muodostava Otava on ollut erityisen tärkeä pohjoisen kansoille, mainitaampa se Kalevalassakin. Otavan avulla löydämme myös Ison karhun tähtikuvion, jonka osa Otava on. Pienen karhun tähdistö muistuttaa Otavaa joten se on helppo löytää taivaalta. Pienen karhun kirkkain tähti on pohjantähti, joka on Pohjoinen napatähti.

Jos vedetään suora viiva Otavan kahden viimeisen tähden kautta ja jatketaan viivaa, niin noin viiden tähtien välin pituisen matkan päässä on Pohjantähti, Stella Polaris. Pohjantähti toisilta nimiltään taivaannapa, napatähti, naulatähti, pohjannaula, taivaantappi, maailmantappi, rakkaalla lapsella on monta nimeä, on sikäli tärkeä että se on aina pohjoissuunnassa, joten voit suunnistaa sen avulla yöllä.

Aurinkokuntamme sijaitsee Linnunradan galaksissa. Sen nimitys tulee muinaissuomalaisista uskomuksista. Linnunradan uskottiin olevan itämerensuomalaisten pyhänä pitämän linnun joutsenen reitti taivaan halki lintukotoon. Monissa maissa linnunrataa kutsutaan maitoon liittyvillä nimityksillä (kuten “Milky Way”) johtuen kreikkalaisesta tarusta missä linnunrata syntyi Hera-jumalattaren maidosta. Kaukana valosaasteesta linnunradan voi havaita öisellä tähtitaivaalla vaaleana, utumaisena nauhana, joka kulkee tähtitaivaan halki. Itse innostun kokeilemaan linnunradan kuvaamista ja saankin sen pitkällä valotuksella vangittua kameraani.

Näemme tähtitaivaalla retkemme aikana useita tähdenlentoja ja kuulemme vielä useammasta tähdistöstä. Lyhyessä ajassa ehdimme silti kuulla vain pienen pintaraapaisun satumaisesta tähtitaivaastamme mutta ainakin minua retki innostaa tutkimaan aihetta lisää. Syksyisin monia masentaa alkava ainainen pimeys, pohjoisessa kaamos, polaariyö. Onneksi voimme pilvettöminä öinä kohottaa katseemme taivaalle lukemattomien tähtien pariin. Tähtitaivaan katseleminen on uskomattoman rauhoittavaa ja ajatuksia herättävää, katselethan silloin kirjaimellisesti menneisyyteen.

Teksti ja kuva: Anna Varjakoski

Haluatko opiskella luontoalaa? Lue täältä lisää ja hae mukaan!