Erityisopettajan blogi – Anne-Mari Wivolin

Erityisen tuen oppijat ovat olleet koko ammatillisen opettajanurani aikana erityisesti sydämelläni ja olen tehnyt paljon työtä erityisen tuen oppijoiden parissa. Sain viimein pätevöityä ammatilliseksi erityisopettajaksi syksyllä 2020, jonka jälkeen meillä Ahlmanilla aloitettiinkin uusi erityisen tuen malli, jonka myötä pääsin täydellä antaumuksella toteuttamaan uutta eläintenhoitoalan erityisopettajan tehtävää. Erityisopettaja katsoo oppijoita ”erityisopettajan laseilla”. Tämä tarkoittaa sitä, että kuuntelemme oppijoiden tilanteita herkällä korvalla valmiina tarjoamaan tukeamme. Vallitseva tilanne on syventänyt oppijoiden haasteita, minkä vuoksi uuden mallin käyttöönotto on ollut erityisen tärkeää.  

Helposti ajatellaan, että erityisen tuen suunnitelma jotenkin leimaa tai vaikuttaa jatko-opintoihin sekä työelämään negatiivisesti. Näin ei kuitenkaan ole. Erityisen tuen suunnitelma on tarkoitettu antamaan opintojen aikana tarvittavaa tukea, ohjausta sekä mahdollisesti myös kevennyksiä opintoihin, jotta opinnot etenisivät ja opiskelija saisi tutkinnon suoritettua. Erityisen tuen suunnitelman voi myös aina purkaa, jos tilanne muuttuu sellaiseksi, että erityisen tuen tarvetta ei ole. Suunnitelman voi puolestaan laatia lyhyellekin ajanjaksolle. Pääsääntöisesti suunnitelma on kuitenkin voimassa opintojen loppuun asti.  

Meillä jokaisella on erilaisia elämäntilanteita ja taustoja. Jossain vaiheessa jokainen tarvitsee tukea. Lukivaikeudet ja matematiikan oppimisen pulmat ovat olleet niitä perinteisiä erityisopetuksen kohteita, mutta nykypäivänä haasteet näyttäytyvät paljolti jaksamisen haasteina. Sosiaaliset tilanteet voivat yllättäenkin kuormittaa oppijaa. Haasteiden kanssa ei kannata jäädä yksin, koska kuormaan ja pulmiin on saatavissa monenlaista apua. Me erityisopettajat olemme juuri sitä varten: auttamassa ja tukemassa sekä pohtimassa sopivia tuen muotoja. Ympärillämme on lisäksi verkosto (kuraattori ja opiskeluterveydenhuollon palvelut), joiden palveluja voimme erilaisissa tilanteissa suositella. Myös oppilaitoksen ulkopuolelta löytyy monenlaista apua.  

Oppimisen pulmista ja haasteista puhuminen on oppijoille yleensä vaikeaa. Pulmat ja haasteet eivät kuitenkaan tee ihmistä sen huonommaksi kuin toistakaan. Esimerkiksi ADHD-opiskelijalla on haasteita istua paikoillaan luokassa ja keskittyä, mutta hänen luovuutensa voikin olla suuri voimavara ja vahvuus. Sosiaalisten tilanteiden pelko voi näyttäytyä sulkeutumisena ja poissaoloina, vaikka opiskelijan motivaatio opiskeluun olisikin korkealla. Jokaisella oppijalla on omat vahvuutensa ja näiden varaan on tärkeää lähteä luomaan oppimisen polkua. Yleensä avoin keskustelu tiimin kanssa omista haasteista auttaa muita ymmärtämään tilannetta ja helpottaa myös omaa olotilaa. Tiimiläiset voivat näin ollen antaa omalta osaltaan tukea. Ei olekaan huonoja ja ongelmallisia oppijoita, vaan oppijoita haasteineen. Oppijoita tukemalla ja vahvuuksiin keskittymällä voidaan saavuttua loistavia lopputuloksia! 

Kuva ja teksti: Erityisopettaja Anne-Mari Wivolin