Uhka ehdottomasti, mutta myös mahdollisuus

Ahlmanin kirjoittajalinjalla huokaistiin syvään sunnuntaina. Saimme tiedon, että lähiopetus siirtyy seuraaviksi kolmeksi viikoksi etäopetukseksi. Uudelleen saimme huokaista yhdessä kaikkien suomalaisten kanssa toissapäivänä. Oppilaitokset suljetaan kuukaudeksi. Suomi on poikkeustilassa.

Huokaisuun on kaksi hyvin erilaista syytä. Ensimmäinen on helpotuksen tunne siitä, että olemme mukana kantamassa vastuuta ja otamme osaa Korona-viruksen vastaiseen taisteluun. Ei ole varaa leikittelyyn, eikä ohjeiden noudattamatta jättämiseen. Maailmalta korviimme kantautuneiden uutisten myötä osaamme ehkä hieman ennakoida mitä tuleman pitää.

Huokaisimme tietenkin myös pettymyksestä. Odotettu ja paljon puhuttu lavarunoilta ”Runoja ruutuvihosta” jouduttiin perumaan. Olimme viimesyksyisen menestyksekkään ensi-illan jälkeen tehneet töitä kevään tapahtuman eteen. Tarkoitus oli järjestää ravintola Annassa spektaakkelimainen sanataideilotulitus täynnä tunnetta, kokeilevaa proosaa ja runoa.

Maaliskuulle oli suunnitteilla myös teatterireissu, joka peruuntui. Heikki Salon Laululyriikan lähiopetuspäivät jouduttiin siirtämään tulevaisuuteen. Toinenkin vierailija jouduttiin allakoimaan uudelleen. Maaliskuun piti olla kirjoittajalinjan aktiivisinta aikaa.

Onneksi opiskelijat ehtivät pitää kirjoittamisen yön ennen kuin sisäänpäin kääntyminen alkoi. Kirjoittamisen yönä Keltaisessa talossa haettiin luovuutta väsymyksen toiselta puolelta ja tehtiin tuttavuutta talon oman hengen kanssa. Sinnikkäimmät opiskelijat olivat paikalla läppäreidensä edessä samoilla silmillä vielä seuraavan päivän alkaessa. Tämä kuvastaa mentaliteettiamme tänä vuonna. Haluamme tehdä ja kokea paljon kirjoittajina yhdessä. Sanomme kaikkeen lähtökohtaisesti kyllä, ja sitten katsomme, miten homma hoidettaan. Parhaat ideat ovat spontaaneja ja syntyvät hetkessä.

Nyt olemme jälleen uusien ideoiden ja erilaisten ratkaisujen äärellä.

Kirjoittamista on perinteisesti pidetty introverttien lajina, ja sitä se osittain onkin. Me kirjoittajat tarvitsemme ympärillemme rauhaa, tilaa ajatella ja hengittää. Vaikka olemme tämän vuoden aikana osoittaneet toiminnallamme, että kirjoittajuus on myös aktiivista tekemistä ja osallistumista kulttuurin kirjavalle kentälle, pystymme toimimaan myös poikkeustilanteessa. Kirjoittajalinjalla oman ryhmän kanssa tekeminen jatkuu nyt kotoa käsin erilaisten sovellusten avulla. Opettajan henkilökohtainen ohjaus ja keskusteluyhteys eivät katkea poikkeuksellisellakaan hetkellä.

Kotiin jääminen on kuin paluu perusasioiden äärelle. On aika keskittyä olennaiseen eli kirjoittamiseen ja lukemiseen. Teoriat on opiskeltu. Nyt testaamme kirjoittajan elämää. Monella on menossa oma henkilökohtainen kässäriprojekti, joka vaatii aikaa ja määrätietoista asian äärellä istumista. Osa haluaa rauhassa raaputella luovuutensa samettista pintaa erilaisten luovan kirjoittamisen harjoitusten avulla. Toisilla on kirittävää lukemisessa. Lukeminen on olennainen osa kirjoittajan elämää. Nyt jos koskaan on mahdollisuus hengittää sisään sanoja ja avaruuksia ja puhaltaa ulos omaa luovuutta ja mielenmaisemia.

Niin kauan kuin pysymme terveinä ja meillä säilyy yhteiskuntarauha, voimme rauhassa keskittyä luovuuteen. William Shakespearenkin on sanottu kirjoittaneen Kuningas Learen ruttokarenteenissa ollessaan. Kuka tietää, mitä tämän kaiken keskellä vielä syntyykään?

Ei siis lannistuta, eikä vaivuta murheen alhoon, vaan pidetään luovuuden, solidaarisuuden ja periksiantamattomuuden lippua korkealla. Nyt hieman tuulee, mutta lippu liehukoon sitäkin kauniimmin.

Pysytään terveinä ja pidetään huolta itsestämme ja toisistamme.

Helena

kirjoittajalinjan vastuuopettaja