Toukokuun toiveekkaassa, haikeassa valossa
Ja yhtäkkiä on toukokuu. Lukuvuosi kirjoittajalinjalla on loppusuoralla. Käsittämätöntä, sillä juuri äskenhän roikuin odottavana ja jännittyneenä elokuisessa ikkunassa ja odotin uutta ryhmää saapuvaksi.
Tämä vuosi on ollut jälleen kerran ainutlaatuinen. Iso, kahdenkymmenen opiskelijan, ryhmä on pysynyt hienosti kasassa ja jokainen on kehittynyt omalla, yksilöllisellä kirjoittajan polullaan. On ollut upeaa saada olla seuraamassa aitiopaikalta, kuinka sanat löytävät toisensa, lauseet järjestyvät virkkeiksi ja virkkeet tekstikokonaisuuksiksi. On ollut upeaa saada nähdä oivallusten syttyvän kuin tähdet tummalle yötaivaalle ja polkujen pään löytyvän.
Tiedän, että vuosi on jokaiselle kirjoittajalle merkittävä. Siinä missä yksi tekee määrätietoisesti elämänsä suurimpia päätöksiä, toinen suuntaa jatko-opintoihin, voi kolmas vain levätä kirjoittamisen äärellä ja kerätä voimia. Juuri tämä, mahdollisuus kunnioittaa itseään ja omia tarpeitaan opintojen tiimellyksessä, tekee kirjoittajalinjan lukuvuodesta ainutlaatuisen. Joku löytää itsestään tulevan kirjailijan ja sanataiteilijan, toinen valmistautuu palaamaan entiseen vahvempana ja varmempana itsestään. Kirjoittaminen ei katoa keltään mihinkään. Jokainen saa kirjoittajalinjalta mukaansa oman kirjoittajuutensa, vahvan kirjoittajaidentiteetin, johon kellään muulla kuin kirjoittajalla itsellään ei ole oikeutta kajota. Tämä on mielestäni merkittävin asia, minkä vuosi kirjoittajalinjalla mahdollistaa.
Tänäkin vuonna kirjoittajaidentiteetin löytymistä ja oman kirjoittajuuden vahvistumista ovat edesauttaneet lukuisat oman alansa ammattilaiset. Iso kiitos kaikille tänä vuonna mukana olleille tuntiopettajille ainutlaatuisesta ja äärimmäisen tärkeästä panoksesta kokonaisuuteen.
Kiitos Daniil Kozlov, Susinukke Kosola, lyriikasta! Kiitos Päivi Haanpää – ei lainkaan ankeista – asiateksteistä eli tietokirjoittamisesta! Kiitos Aino-Kaisa Koistinen spefin salaisuuksien avaamisesta! Kiitos Laura Paloheimo juonivetoisuudesta ja vauhdista! Kiitos Siri Kolu huikeasta draamakokonaisuudesta! Kiitos Harri Istvan Mäki näköaloista lapsille ja nuorille kirjoittamiseen! Kiitos Heikki Salo lauluista ja laululyriikasta! Kiitos Niina Hakalahti kirjoittajan eväsrepun pakkaamisesta!
Poikkeuksellisen tästä vuodesta tekee myös se, että olemme vihdoinkin päässeet toteuttamaan itseämme myös Keltaisen talon ulkopuolella. Pyynikin Aikamatkat featuring AhlmanArts – projektiviikko yhdessä kuvataiteen ja musiikin kanssa oli voimannäyte siitä, mihin kaikkeen kirjoittajat pystyvät. Kaksi kertaa järjestetyssä Ahlman-päivässä kirjoittajat olivat myös merkittävällä panoksella mukana.
Kirjoittaminen on niin paljon muutakin kuin istumista yksin tai rintarinnan hiljaisuudessa. Se on esittävää lavarunoutta, lukudraamoja, musiikilla sävytettyjä, tulkittuja tekstejä, parvekerunoutta ja hätkähdyttävää onnea siitä, että saa tulla esiin omien tekstiensä kanssa. Kirjoittaminen on yhteistä iloa sanataiteesta, joka näkyy ja kuuluu.
Vielä on kokonainen toukokuu aikaa nauttia yhteisestä matkasta. Sen me teemme tietoisina kaikesta, mitä olemme yhdessä aikaansaaneet. Kun toukokuun viimeinen perjantai koittaa täytymme kiitollisuudesta ja ilosta. Näin siinä käy, ja siihen on syynsä.
Kirjoittajalinjan vastuuopettaja, Helena