Tavoitteista toiminnaksi, kipinästä roihuksi

Vuosi 2021 leviää eteesi kuin tyhjä taulu. Vuoden vaihteella on suuri symbolinen merkitys: on aika sivuuttaa vanha ja aloittaa uusi. Ostat uuden kalenterin, teet suunnitelmia ja asetat tavoitteita. Jatkat siitä mihin kaikki jäi ennen joulua.

Mikään ei ole niin helppoa kuin tavoitteiden maalailu ja niihin tukehtuminen.

Tyhjän taulun äärellä ajattelet, että tänä vuonna aiot saattaa loppuun kaikki tavoitteesi. Kirjoitat joka päivä määrätietoisesti. Tänä vuonna luet kaikki ne kirjat, jotka odottavat vuoroaan koko ajan pitenevällä lukulistalla. Tänä vuonna aloitat jokaisen aamusi kirjoittamalla itsesi tähän maailmaan. Kirjoitat aamusivusi levänneenä ja tasapainoisena. Nukut hyvin ja riittävästi, liikut säännöllisesti, katsot televisiosta vain ajatuksiasi kehittäviä ja ymmärrystäsi eteenpäin vieviä ohjelmia. Olet asiallisesti aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Kommentoit, postaat, kannustat, tykkäät, ehdotat, inspiroit ja innostut. Sanot kaikelle hyvälle kyllä, ja olet valmis vastaanottamaan eteesi tulevat haasteet. Ehkä laihdut hieman, ainakin kiinteydyt. Syöt terveellisesti. Tänä vuonna panostat läsnäoloon, itseesi, ystäviisi, työhösi, harrastuksiisi, ekologisuuteen, sisäiseen ja ulkoiseen rauhaan, mieleesi ja sieluusi. Tänä vuonna opit uutta ja laajennat kokemusmaailmaasi. Et valita, ruikuta, etkä ole asenteellinen. Tänä vuonna elämä ja kaikki sen tarjoama hyvä on sinua varten. Olet valmis. Olet todellakin valmis. Saattaa olla, että juokset maratonin, vähintäänkin puolikkaan, tai sitten aloitat polkujuoksun.

Hyvä tavoite on henkilökohtainen. Se on itseä varten ja itsestä lähtöisin. Hyvä tavoite on positiivisesta ponnistava kannustin, jonka avulla ihminen suuntaa energiaansa ja tarmoaan itselle mielihyvää tuottavaan lopputulokseen. Hyvä tavoite on realistinen. Se vie sinut sinne, minne haluatkin mennä. Tavoite antaa voimaa ja luo raamit tekemiselle. Se auttaa keskittymään siihen, mikä on tärkeää. Hyvä tavoite on konkreettinen. Se on selkeästi sanoitettavissa. Se on kristallin kirkas ajatus.

Hyvän tavoitteen selkeä muoto, sen ääneen sanominen ja sen puolesta pitkäjänteisesti toimiminen vaatii kuitenkin valtavasti rohkeutta. Kokeilepa sanoa ponnekkaasti ääneen oma selkeä tavoitteesi yhtään selittelemättä tai laimentamatta!  Tänä vuonna minä kirjoitan kirjan. Tänä vuonna minä kokoan runoistani toimivan kokoelman. Tänä vuonna minä perustan blogin ja pidän sitä hengissä aktiivisesti. Tänä vuonna minä osallistun tosissani kirjoituskilpailuun. Tänä vuonna minä saan tietokirjani aihion valmiiksi. Miksi et sanoisi ääneen sitä, mitä aiot? Sanoittaminen on kuin matkalle lähtö. Se on kuin ryhdikäs kutsu uuteen seikkailuun.

Ja sitten alkaa toiminta. Miten elät tavoitteesi mukaista elämää? Mitä sinun tulee elämääsi lisätä, entä mitä karsia, saavuttaaksesi sen, mitä haluat? Puhumisen ja toimimisen välillä on valtavan suuri kuilu, jonka ylitse hyppääminen on pelottavaa. On järjestettävä itselleen mahdollisuudet käydä tavoitteen kimppuun.  On kenties opiskeltava, on säännösteltävä, on osallistuttava, on keskityttävä. On osattava sanoa jämäkästi ei kaikille niille houkutuksille ja ihmisille, jotka vievät kauemmas tavoitteesta.

Jyvät erottuvat akanoista, puhujat tekijöistä. Tulee hetki, kun ei olekaan aikaa, eikä rahaa. Iskee blokki, inspiraation ja uskon puute. Puuttuu oikeanlainen tila ja mielenmaisema. Kolottaa, väsyttää, harmittaa ja ärsyttää. Ihmiset ympärillä ovat vääränlaisia. Ei tule tarpeeksi kannustusta. Puuttuu ymmärrys ja hyväksyntä. Illat menevät sohvalla television edessä tai kissavideoita postaillessa. Mitä oikein kuvittelit? Kuka oikein luulit olevasi? Sitä äitisikin ja paras ystäväsi ihmetteli. Nolasit itsesi. Nolaat itsesi. Tulet nolaamaan itsesi. Maailmantilanne polttaa loputkin motivaation rippeen. Kirjoittaminen on lopulta turhaa. Eihän sillä edes tienaa mitään. Eikä kirjoittajuus ole mikään oikea ammatti. Kirjailijaksi itseään voi kutsua Kirjailijaliiton jäsen. Kirjailijaliiton jäseneksi on lähestulkoon mahdotonta päästä. Pitäisi julkaista. Sinä et ole mitään. Olet turha ja tyhmä. Taide on täysin turhaa tässä matoisessa maailmassa, joka on tuhon oma. Miksi kirjoittaisit mitään, kun kaikki on kuitenkin kirjoitettu? Eikä kukaan enää edes lue.

Kipinäsi hiipuu, innostuksesi ja inspiraatiosi sammuu. Tavoite karkaa ja tuntuu naurettavalta. Pikkuhiljaa jättäydyt arjen realiteettien alle. Muserrat hiljalleen omat unelmasi ja tavoitteesi, koska sinua pelottaa. Sinua pelottaa olla se, kuka olet tavoitteinesi, haaveinesi ja unelminesi. Mietit muita, ulkoisia, entä sinä ja sisäisyytesi. Asiat, jotka saavat sinut kukoistamaan? Sinusta jää jäljelle ihmismassasta ihmismuotilla painettu kuori, sillä vain oma kipinäsi, yksilöllinen tapasi kokea maailma ja kirjoittaa siitä tekee sinusta sinut.

Kipinä syntyy tavoitteesta. Tavoite syntyy kipinästä. Ihan miten vain, kunhan uskallat luottaa itseesi. Sinun innostuksesi ja inspiraatiosi, tavoitteesi ja toimintasi tekevät sinusta loistavan, uniikin yksilön, jolla on kädessään mahdollisuuksien ja ideoiden avaimet. Sinulla on oikeus kirjoittaa mistä haluat, siihen muotoon kuin haluat ja juuri niin kuin haluat. Et tarvitse toisilta ihmisiltä lupaa, etkä oikeutusta luovuudellesi ja sisäiselle palollesi. On vain jaksettava tehdä töitä tavoitteen eteen. On jaksettava uskoa omaan ideaan, silloinkin kun kukaan muu ei siihen usko.

Kipinä olkoon tavoitteemme tälle vuodelle, sillä sitten kun oikein roihuaa astelevat myös oikeat ideat, ihmiset ja tilaisuudet elämäämme kuin itsestään. Ei tarvitse puristaa, eikä purra hammasta. Se on sopua maailmankaikkeuden ja itsen kanssa. Roihu viimeistään on todiste siitä, että olet oikealla tiellä. Herkästä hiilloksesta lipoviin liekkeihin, kunhan se vain ei sammu.

Minulla on sinulle radikaali ehdotus: mitä jos tänä vuonna et maalailisikaan mitään, vaan ottaisit yhden kristallin kirkkaan tavoitteen ja lähtisit rohkeasti sitä kohti? Anna roihuta, olet sen arvoinen!

Helena Murtonen-Leppä, kirjoittajalinjan vastuuopettaja