Runo: Syyskylvö

Kuulaana torstaipäivänä kirjoittajalinja vaelsi tutustumaan AhlmanEdun puutarhaan, sen kasveihin ja hoitoon. Tutustumiskäynnin aikana kerättiin sanastoa, josta myöhemmin luotiin runo. Tässä yksi sellainen.

–

Sinisen mökin mummo seisoo puutarhassaan

pysyvät penkit, katettu hakkeelle

tiivistymiä

vesi juoksee peltoja pitkin

Viiruhelpi, kosmoskukka

revonhäntä tavoittelee viimeisiä säteitä

selän takana ryhmyiset kädet kuin juuret

Kumartuu, vanha nenä

katsoo läheltä, katsoo harmauden läpi

ja aurinkoa vasten katsoo

vihreää papua lapsineen

Harmaat hiukset, sametilla kiedotut

korvissa mennyt kuulo

mainen tuoksu syyskylvön aikaan

kun siemen painetaan

viileään maahan marraskuussa

Ruiskaunokin ääretön kauneus kuin lämmin halaus

Juurten myrkylät ja nystylät vuotavat maitia

mummon uurteisella kämmenellä siemen

kuin pieni pensseli

Rohtosamettikukka rituaaliyrttinä leimahtelee tuoksuaan

puutarhan penkissä Simo ja mummo katselevat toisiansa

maatiaislanttu hymyilee

Mummon jaloissa pieniä lohikäärmeitä

Keltasinappi, hunajakukka

mummo vetää hallaharson herkimpiensä peitteeksi

ryvässipuli työntyy maasta

sekin kaipaa seurakseen toisia

Eräänä aamuna oli

Kangasniemen keppi keskellä maata

mummo katsoi Rajalan tielle, mutta ketään ei näkynyt

Penkissä talviretikka ja koreaiiso ihan hiljaa

kurkottelivat pakkasaamuun

ja salvian lehti tuntui sametilta kielellä

Mummo poimi valkosipulinmakuiset ruohosipulit

ja kuivatti nokulaisten viereen ruudulliselle pyyheliinalle

Seuraavana aamuna mangoldin lehdet olivat paleltuneet

ja putosivat pois

Joka päivä mummo tekee rytmillistä työtään voikukkien kanssa

jalkojen alla sukkulamadot, ripsieläimet ja elävä humuskerros

grammassa 200 metriä sienirihmastoa

Niillä on koti siellä

Veriapila ja persianapila,

cucurbitat juovat kompostiteetä

Mummo istuu sinisen mökin lämmössä,

kädessä kuppi, ikkunoissa kuivuvat nokulaiset

Rajalan tieltä ei kukaan tule, ei ala

yhteinen syyskylvö

– Maria Aarnio