Nakuhiiren mietteitä

Hihhulis hei! Mun nimet on Nakki, Nakuliinii, Alaston ahlmanlainen ja Bare Basil. Ai miksvai? Mä on kattokaas niin rakas, että mulla on monta nimee, muttei lainkaa karvoi.

Kaikkein eniten musta pitää mun omat sellikaverit Mr. Furry ja Lady Cowboy. Arvaatte varmaan, että Mr. Furry on tosi karvanen jäbä, mut Lady Cowboyn nimen takana onkin sitten jo pidempi tarina. Hiirenloukulla kokoon puristettuna se kuuluu näin: navettahiiret juorus, että lehmät on ihan sen värisii, samanlaisii valkoruskean läikikkäitä, niinpä siitä tuli nimeen lehmäosuus, kun taas boy lisättiin loppuun, koska se on uros niin kuin me kaikki tässä sellissä. Lady taas viittaa Cowboyn vikinän naismaiseen ylhäisöaksenttiin, mistä lienee hoitotätien puheesta sekin tarttunut.

On oikeestaan aika siistii hilluu ympäriinsä kelteisillään kaiket päivät ja yöt. Ei tartte varoo, että karvat takertuisivat jonnekin tai niihin tarttuisi purua tai papanoita. Ainoo miinuspuoli nakuiluhommassa on, että usein tulee aika kylmä. Onneks sillon voin käpertyy Mr. Furry:n kylkeen kiinni ja sukia sen kiharaiset karvat tutisevan nahkakuoreni ylitse. Se antaa mun tehä niin oikeestaan joka yö, mutta päivällä on vaikeampaa, koska sillon se ei malta pysyy sekuntiakaan aloillaan, vaan on kiitämässä viikset vinossa sinne tänne. Voitteko kuvitella, se tykkää juosta juoksupyörässä! Lady Cowboyn mielestä se on käsittämättömän hamsterinomaista toimintaa ja olen siitä täsmälleen samaa mieltä.

Tossa meidän viereisessä sellissä asuu yks kultahamsterinaaras ja me ollaan nähty, miten se juoksee juoksupyörässä niin että sen läskit hyllyy. Siis yök. Sitte se odottaa ihan hikisenä kosijoita häntä pystyssä niin kuin ei mitään. Ja ne tosissaan panee menemään jotai viiskytkertaa sekunnissa vai oliko se nyt minuutissa. Mä en tajuu miten ne urokset pystyy, se muijahan haisee kuin raato, tänne meidän tontille asti. No, oli miten oli, on se sentään hyvä show, sitä kattoessa alkaa ihan itteekii paritteluttaa, muttei meille naaraita anneta, ehei. Ollaan vissiin liian halpoja lisäännytettäviksi.

Vaikkei oo muijii, niin mun elämä on ihan jeppistä. Tässä sellissä mua ei uhkaa kissat, käärmeet taikka petolinnut. Tai siis ainaki Mouse-saagan mukaa ne oli ihan potentiaalisii uhkii esi-isille eli jotain edistystä on tapahtunu, vaikka kaikki aina valittaa, ettei mikää ikinä muutu paremmaks. Lisäksi me saadaan täällä niin paljo ruokaa kuin jaksetaan syödä, ei mitään cheddaria tai silleen, mutta jotain mitä lie siemensekotusta kummiskin.

Yhestä asiasta oon pikkasen pottuuntunu hoitotädeille. Ne kans tykkää musta tosi paljon ja haluu usein pidellä mua kädessä, mutta. Erittäin iso mutta. Ne ryökäleet ei tajuu, että kädet olis kohteliasta pestä juustojen käsittelemisen jälkeen. Etenkin ku me ei ikinä, siis valehtelematta ikinä saada juustoo. Kerran purasin yhtä sormea, kun siinä oli kerta kaikkiaan nii vastustamaton maasdamerin aromi. Mut tuskin ne siitäkään tajusivat. On ihminen sillä tavalla hölmö eläin.

-Emmi Suomalainen