Skip to content
Ammatillista koulutusta, taideaineita, pelilinjoja, lähiruokaa sekä kokous- ja majoituspalveluja maaseutumiljöössä, Tampereen keskustan kupeessa.

Metsän kuningas

Kastepisara helmeili usvan läpi kajastavassa aamuauringossa. Pisara oli suuri ja läpinäkyvä. Se loisti kirkkaampana kuin muiden havunneulasten kastepisarat. Valo luovi suoraan ison pisaran luokse tehden siitä kauniin ja herkän, neulasen oman helmen. Pisara liukui hitaasti neulasen vihreää nahkeaa pintaa pitkin kohti reunaa. Se kiinnittyi neulasen kärkeen. Oksa heilahti. Kastepisara kiiti alas kynsisammaleelle hirven sorkan juureen.

Ruskea iso sarvipäinen eläin oli juuri kurottamassa kaulaansa kohti samaisia männyn neulasia, josta kastepisara oli hetkeä aiemmin tipahtanut. Lehdet olivat jo tippuneet puista, joten hirven oli tyytyminen neulasiin. Hirvi ei toisellakaan kerralla ylettynyt syömään, vaikka suu olikin hipaissut piikikkäitä havunneulasia. Oksat olivat liian korkealla jopa metsän jättiläiselle.

Mänty oli seisonut paikoillaan jo yli 200 vuotta. Sen oksat levittäytyivät paksun rungon ympärille vasta ylhäällä korkeuksissa, joihin valonsäteetkin ylsivät. Mänty oli metsän vanhin puu ja muut männyt ja kuusetkin tiesivät, kuka oli tämän metsän kuningas. Eläimet, kuten hirvet tai linnut, jotka pesivät männyn latvaan, eivät siitä piitanneet. Etenkin kotkapariskunta oli ottanut männyn latvan omakseen. Kesällä naaras oli lentänyt metsän yllä, katsellut alas puiden oksien lävitse tarkkaavaisesti alas mustikan ja puolukan varpujen tasolle etsien syötävää. Nähdessään myyrien tai päästäisten vipeltelevän rohkeasti toiseen koloon, kotka oli tehnyt äkkilaskun ja napannut saaliin suuhunsa ja vienyt sen poikasilleen.

Useimmiten koiraskotka taas oli liidellyt taivaalla, välillä lentänyt korkealle ja katsellut sieltä levittäytyvää maisemaa ei niinkään ruoan takia. Koiras oli nähnyt kaukana metsän takana veden kimallusta, vaaleita peltoja sekä kylän, jossa ei koskaan tapahtunut mitään. Kylässä ei ollut muuta kuin kirkko, kaksi ruokakauppaa, kampaamo, kirjasto ja koulu. Siellä asui alle kolmetuhatta ihmistä. Siellä asui myös Niina.

 

~Anna Pihlajamäki