Me selviämme tästä

Valoa ei voi estää. Aurinko paistaa ja lumi sulaa silmissä. Räystäät tippuvat ja lintujen aamukonsertti alkaa olla päätä huimaava. Ei ole kiire. Ei tarvitse ryntäillä, eikä huohottaa. On mahdollista keskittyä olennaiseen, keskittyä siihen mikä juuri nyt on tärkeää: terveys, kirjoittaminen ja hangen alta heräävä luonto. Pikkulinnut ovat ikkunan takana pesäntekopuuhissaan, joutsenet huutavat metsän rajassa, jääkerros ohenee, kunnes sitä ei kohta enää ole.

Ahlmanin kirjoittajalinja tekee päivittäistä työtään poikkeustilasta huolimatta. Olemme muutaman näppäilyn päässä toisistamme, vaikka fyysistä välimatkaa onkin paljon ja ikävä Keltaiseen taloon on kova. Se, että voi päivittäin tavata porukalla kaikille yhteisen ja yhtä rakkaan tekemisen parissa, on ehkä paras selviytymiskeino maailmassa, jossa juuri mikään ei ole varmaa. Uppoamme yhdessä sanataiteen kuplaan ja kellumme sanojen, lauseiden ja ajatusten äärellä. Opimme uutta. Joka päivä on pandemiastakin huolimatta mahdollisuus tavoitella päämääräänsä: kehittyä kirjoittajana.

Olemme yhdessä, ja jokainen etenee opinnoissaan. Yksi istuu Länsi-Suomessa joen varrella, toinen mökillään Karjalassa ja kolmas kotonaan pohjoisessa, Helsingissä, Kainuussa, Tampereella, kuka missäkin. Saamme päivittäin ihastella toistemme olohuoneita, maisemia, linnunpelättimiä ja keittiöitä. Täysin uusi kulma toiseen ihmiseen avautuu Teamsin kautta. Hiljaisuudet ja puheenvuorot, ääneenlukemiset ja kirjoitusharjoitukset saavat uudenlaisen ulottuvuuden etäyhteydessä. Siinä missä se saattaa tuntua raskaalta, on etäyhteys myös mahdollisuus tutustua uudenlaiseen työminään ja erilaiseen tekemisen tahtiin.

Olemme ehtineet jakaa paljon kirjoittamisen äärellä Teamsissa. Ryhmäämme mahtuu erilaisuutta ja samanlaisuutta, ääntä ja hiljaisuutta, selviytysmistarinoita ja sankarinmatkoja, elämän koko kirjo. Itku ja nauru eivät ole meille vieraita edelleenkään. Totta kai toivomme jokainen, että tilanne helpottaisi ja epävarmuus tulevaisuudesta hälvenisi, mutta niin kauan kuin emme itse voi vaikuttaa asioiden tilaan, menemme näin ja teemme sen, minkä voimme. Se riittää. Me selviämme tästä. Eikä valoa voi estää.

Helena Murtonen-Leppä, Kirjoittajalinjan vastuuopettaja