Lähinä etänä – kolmas kerta toden sanoo?
Aurinko tuikkii omenatarhan puiden takaa. Se paistaa täydellä voimallaan mutta tammikuulle tyypillisesti vielä hyvin matalalta. Taivaansinisen kartanon ikkunoissa on kuurankukkia. Tuhannet timantit loistavat vitivalkoisella hangella. On hienoa aloittaa kevätlukukausi kimalteessa, omenatarhan glitter-bileissä.
Kirjoittajien omassa pesässä, Keltaisessa talossa, on nostettu lämpöjä. On ihana nähdä tuttuja silmiä kolmen viikon loman jälkeen. Suurin osa on koolla luokassa, osa Teamsin välityksellä kotoa käsin. Perinteinen hybridimalli on tullut jäädäkseen. Oikeaoppisesta käsien pesusta tai yskimisestä ei tarvitse enää mainita edes ääneen. Vahva maskisuositus – sehän on selvää. Kaikki tietävät, missä mennään. Tilanne on kaikille sama ja yhtä sekava.
Starttaamme kirjoittajalinjalla kolmannen Korona-kevään. Tartuntaluvut huitelevat pilvissä, Omikron pyyhkii yli Euroopan, Suomen ja Pirkanmaankin. Kukapa olisi tätäkään uskonut! Kaksi vuotta sitten tilanne oli shokki. Nyt kaikki tuntuu arjelta, toisteiselta uudelta normilta. Otamme tilanteen rauhallisesti vastaan. Olemme yhdessä. Olemme valmiita. Asiat ovat niin kuin ennenkin. Tuntuu hämmentävän luonnolliselta pitää etäisyyttä, mennä porrastetusti syömään ja olla vierailematta naapurilinjoilla. Normaalirutiineihin kuuluu myös se, että Teams on auki: kotoa käsin on mahdollista opiskella.
On ilo todeta, että kaikki kirjoittajat ovat paikalla ja terveitä. On hienoa päästä aloittamaan kevätlukukausi lähiopetuksessa. Kevätlukukausi, joka on täynnä vielä tuntemattomia vuoria valloitettavaksi, uusia polkuja tallattavaksi ja vinkeitä virkkeitä kirjoitettavaksi.
Opinnot käynnistyvät täydellä teholla heti ensimmäisellä viikolla, ja käytänteet solahtavat uomiinsa kuin itsestään. On syntynyt kirjoittajalinjan oma hybridimalli – lähinä etänä. Tilanne mahdollistaa sen, että etäopetuksesta huolimatta voi olla lähinä. Voi tulla Keltaiseen taloon opiskelemaan etänä yhdessä. Draama-kurssin opettaja, Siri Kolu, opettaa etänä kodistaan käsin. Kahden vuoden kokemus on tehnyt hänestä rautaisen etäopettajan. Jokainen seuraa opetusta omalta koneeltaan. On kuitenkin mahdollista istua rintarinnan toisten kanssa, käydä syömässä lounas yhdessä, pitää tauot yhdessä ja kenties jäädä keskustelemaan päivän päätteeksi mieltä virittäneistä aiheista.
Tilanne tällaisenaan tuo yllättävääkin joustavuutta jokaisen arkeen. On mahdollista jäädä kotiin tai asuntolaan omaan huoneeseen, jos siltä tuntuu. Yhtä mahdollista on tulla kouluun, ja saada kummallakin tavalla sama sisältö ja yhtä laadukas opetus. Tilanne koronan kanssa on kurja ja haasteellinen, emme voi sille mitään, mutta vallitsevista olosuhteista on mahdollista tehdä parhaat mahdolliset niin kauan kuin pysyy terveenä. Tähän tarvitaan vain hippunen hyväksyntää ja halua pysyä mukana, ripaus reipasta mieltä, motillinen motivaatiota, kupillinen kumppanuutta ja yllin kyllin ystäviä.
Otimme syyslukukaudesta kaiken irti: kävimme Turun kirjamessuilla, osallistuimme Tampereen kirjafestareille, tuotimme sisältöä Minuuttinovelleihin ja valikoiduimme Lumoojan kummiluokaksi. Tämän lisäksi otimme haltuun omaa kirjoittajuuttamme moninaisin tavoin: opiskelimme eri kirjallisuuden lajien teoriaa, Suomen kirjallisuushistoriaa, kielenhuoltoa, ja sitten kirjoitimme, luimme, keskustelimme, kuuntelimme, kirjoitimme, luimme, kirjoitimme, kirjoitimme, kirjoitimme…
Kevät kirjoittajalinjalla tulee olemaan vähintään yhtä täysi. Korona leimaa toimintojamme, mutta meillä on mahdollisuus leimata tuleva lukukausi muuksikin kuin kolmanneksi Korona-kevääksi. Alku vaikuttaa hyvältä. Antaa ajan näyttää. Pysytään terveinä!
Helena Murtonen-Leppä, kirjoittajalinjan vastuuopettaja