Kunhan kirjoitat

Kun nyt kymmentä vaille kymmenen sunnuntai-iltana rojahdan pääasialliseen kirjoitusasentooni ja heiluttelen nilkkojani sängyn päädyn ulkopuolella, olen väsynyt, hilpeä, ylikierroksilla ja onnellinen.

Jalat on tallattu plantaarifaskiittiin, suu puhuttu sanoista tyhjäksi ja rahat tuhlattu huippulöytöihin. On itketty, naurettu, väitelty, kannustettu, fanitettu, mutta ennen kaikkea levitetty kirjoittamisen ja lukemisen ilosanomaa. Ei ole väliä mitä teet, kunhan kirjoitat.

Takana on kaikin puolin sykähdyttävä messuviikonloppu Tampereen kirjafestareilla, jossa sain ylpeänä edustaa AhlmanEdua ja etenkin mahtavaa kirjoittajalinjaamme. Festaritiimimme oli liekeissä ja siitä kiitän erityisesti vastuuopettajaamme Helena Murtonen-Leppää, joka omalla energisellä esimerkillään nosti tunnelman kattoon ja siitäkin yli. Oli upeaa nähdä luokkakaverit puhumassa omasta kutsumuksestaan ja tavata entisiä ja tulevia kirjoittajalinjalaisia.

Kaikesta kokemastani kiitollisena on hyvä suunnata kahteen viimeiseen opiskeluviikkoon ennen joululoman alkua. Voisin heittäytyä vatsalleni lattialle ja kirkua kuin lapsi karkkiosastolla, sillä kaikki paras loppuu taas liian aikaisin. Edes tämän kerran yritän kuitenkin hillitä itseni; syön levyn piparisuklaata ja otan kynän käteen: kahdessa viikossakin syntyy maailmoja, jotka eivät ole vielä olemassa.

-Emmi Suomalainen, kirjoittajalinjan opiskelija

Ps. Jos jäit miettimään, mikä on alussa mainitsemani kirjoitusasento, niin kyseessä on joogan hyljeasanan kirjoittajavariaatio, tunnetaan myös emännän kyhmyn takuutuottajana.