Skip to content
Ammatillista koulutusta, taideaineita, pelilinjoja, lähiruokaa sekä kokous- ja majoituspalveluja maaseutumiljöössä, Tampereen keskustan kupeessa.

Koivunoksat roikkuvaa kristallia – olen kaivannut tätä liian kauan

Seisot ulkona helmikuisena päivänä. On kylmä. Pakkanen nipistelee poskiasi ja nenänpäätäsi. Auringon loistavat säteet eivät vielä lämmitä. Hengityksesi muuttuu huuruksi hengittäessäsi ulos. Kylmä ilma pistelee keuhkoissa, kun hengität sisään. Silmäsi näkevät kauneutta kaikkialla. Auringon valossa jäiset koivunoksat muuttuvat roikkuviksi jääkristalleiksi. Timanttien lailla hohtavan hangen, joka lumoaa ja häikäisee katsojansa. Siniset hetket, hohtava taivas, joka ei ole koskaan näyttänyt yhtä siniseltä. Taivas, joka muuttuu purppuraksi, kun aurinko laskee.

– Kaisu

 

Astun pehmeään lumeen yhä uudelleen 

kirkkaus heijastuu silmiini 

hohtava energia ympäröi minut 

huurteinen korsi kurottaa hankien ylle 

edelläni on mennyt jänis talviasussaan 

posket kipristelevät viimasta 

säärystimissä lumisen askellukseni jäljet 

On aika mennä takkatulen lämpöön. 

– Virpi

 

Kun katson ulos veljeni vierashuoneen ikkunasta, näen lumisen kaupungin. Kerrostalojen katot ja ikkunanpielet, kadut ja puut, ovat kaikki lumipeitteen alla. Puun oksat taipuvat, toisinaan tiputtaen lunta maahan. Ehkä joku kulkee juuri silloin alta ja saa lunta niskaansa. Lumi valuu jäisinä pisaroina hänen niskassaan, mutta hän ei suutu. Hän tietää sen kuuluvan vuodenaikaan. Hän on kiitollinen kirkkaasta päivästä. Ja niin olen minäkin.

Kurkotan katseeni ikkunan reunan ohi, jotta pystyisin näkemään luistinradan. Avaan ikkunan, jotta kuulisin kaupungin äänet. Kylmä ilma liitää keuhkoihini ja vedän syvään henkeä. Tunnen ilman virtaavan sisälläni. Luistinradalta kuuluu ihmisten puhetta ja naurua. Kadulla lumi narskuu kenkien alla. Joku kiljahtaa luullessaan liukastuvansa ja nauraa, kun pysyykin pystyssä. Nojaan käsilläni ikkunalautaan, enkä saa maisemasta tarpeekseni.

Öisin katson taivaalla loistavia tähtiä. Talvi saa ne näyttämään kirkkailta kaupungissakin. Ne ovat täällä eri kohdissa kuin kotona. Mutta ne ovat samat tähdet. Kuu on täysi ja loistaa suurempana kuin ennen.

– Kirjoittaja

 

 

Tänä aamuna muistutin varmasti Darth Vaderia mustassa pitkässä toppatakissa ja samanvärisessä karvalakissa, unohtamatta valkoista kasvomaskia. Silloin oli aito badass-fiilis bussissa. Veistokselliset puut piristivät tänäänkin, pakkanen narskui hauskasti vaeltaessa kouluun. Kunpa saisin juoda pian teetä ja linnoittautua nojatuoliin. Lempeä valo luokkahuoneessa: lupaus kesästä. Minusta on hauska ihastella jääpuikkoja, toivottavasti ei tarvitse olla lumisotaa tänään, noista luokkatovereista ei nääs aina tiedä mitä he keksivät. Helmikuu olet niin tervetullut ja samalla huokaisen, kunpa Ahlmanin kirjoittajalinja jatkuisi vielä pitkään.

-Ruby

 

 

Talvitaivaalta vilkuttavat

vilusta värisevät tähdet

Pienimmäisen räkänenän

käsissä pulkkamäen

jäljiltä lumipaakkutumput

Navetan räystäässä

Pakkasukon hyytämät

jääpuikkosapelit

Henkeäsalpaavat!

 

Lumi kukittaa ikkunalasit

On sinisistä sinisin hetki

Pientareella jänisäidin

jäljet johtavat kohti

pellon hankikantoa

-SiskoLisko

 

Auringon paiste. On ollut niin harmaata. Niin harmaata ja kalseaa ettei sitä ole edes viitsinyt mennä ulos. Nyt. Nyt vihdoin olen täällä. Lumi natisee ja ritisee jalkojeni alla. Kuljen varoen kuusen oksien välistä. En halua lunta niskaani sillä se sujahtaa aivan liian helposti kaula-aukosta sisään ja valuu sulaen pitkin selkää. Olen kaivannut tätä liian kauan.

– Anttoni