Kirjoittajalinjan kutsu

Entä jos tekisit syväsukelluksen itseesi ja heittäytyisit sanojen vietäväksi? Näin teki Ahlmanin kirjoittajalinjalle hakeutunut Virpi Haavisto.

Virpi löysi kirjoittamisen pari vuotta sitten uudelleen aikuisiällä. Kun päätös opiskelemaan lähtemisestä oli tehty, hän alkoi kartuttamaan opiskelupaikkoja – erityisesti pidempikestoisia linjoja eikä vain lyhytkursseja. Heti etsintöjen alkuvaiheessa löytyi Ahlmanin kirjoittajalinja ja päätös oli oikeastaan jo tehty. Tampereella olevat opinnot tuntuivat hyvältä, välivuosityyppiseltä ratkaisulta.

Nyt kun Virpi on opiskellut Ahlmanilla puoli vuotta, hän kokee edelleen, että valinta opiskelemaan lähtemisestä oli erittäin hyvä.

Kokonaisuus tuntuu toimivalta. Vauhti ja tahti on itselle sopiva. Opinnoissa on tietynlaista armollisuutta opiskelijaa kohtaan – vaaditaan, mutta ei kuitenkaan liikoja. Kirjoittamiseen ja tekemiseen saa tarvittavaa kannustusta, niin ryhmältä kuin mahtavalta vastuuopettajalta Helenalta. Opiskeluryhmässä on syntynyt hyvä ryhmähenki, kaikki saa kirjoittaa mitä haluaa ja toisten työhön sekä tekemiseen suhtaudutaan positiivisesti, kertoo Virpi.

Virpin mielestä parasta Ahlmanilla on henki. Tämä ei sinänsä haastattelijaa yllätä, sillä Ahlmanilla on tosiaan hyvä henki. Sen tuntee Ahlmanilla työskennellessä ja opiskellessa, ja osansa siitä saavat myös ulkopuoliset vierailijat. Ahlmanin henkeä voisi kuvailla hyvällä yleisellä tunnelmalla, helposti lähestyttävyydellä, kotoisuudella, maanläheisyydellä ja tiiviillä yhteisöllisyydellä.

Jos yhtään kutsuu, niin haluan rohkaista hakeutumaan opintoihin. Jos haluat kehittyä kirjoittajana, niin Ahlmanin kirjoittajalinja on siihen hyvä mahdollisuus. Täällä kehittyy vähän kuin vahingossa. Opinnoissa ei tarvitse olla omaa projektia, ennestään tuotettua materiaalia tai edes kokemusta kirjoittamisesta. Tärkeintä on, että koet kirjoittamisella olevan sinulle jotain annettavaa. Luovuus on herkkä laji, ja jos haluat haastaa itsesi, Ahlmanin kirjoittajalinja toimii. Täällä saa monipuolisen kattauksen kirjoittamiseen ja sen lajeihin, sanoo Virpi.

Ahlmanin kirjoittajalinja on vuoden mittainen ja sen päämajana on vanha, keltainen puutalo, jonka lattiat narisevat ja seinät ovat hieman vinossa. Keltainen talo näkyy heti Ahlmanin mäelle noustessa ja hyvä niin, sillä talo on yksi tontin kauneimmista. Vastuuopettaja Helenan työpöydällä on raskas, hieman jo ruostunut kirjoituskone ja luokan seinät ovat laventelin väriset.  Keltaisessa talossa on hyvä olla.

Hae mukaan kirjoittajalinjalle ja katso lisää klikkaamalla tästä!

Kirjoittaja: Jenni Jussila