Kirjeen kirjoittaminen tuntemattomalle ilahdutti ja liikutti

Hei ystävä, 

Mitä sinulle kuuluu? Ihanaa, kun löysit aikaa viivähtää hetken meidän blogimme parissa. Ajattelin kertoa sinulle eräästä tärkeästä asiasta, jonka äärellä me kirjoittajalinjalaiset olemme tällä viikolla olleet. Nimittäin kirjeen kirjoittaminen! Itselle kirjeet tuovat muistoja omasta lapsuudesta ja nuoruudesta, sillä olin todella innokas kirjeiden kirjoittaja. Olitko sinä innokas kirjeiden kirjoittaja? Tai oletko mahdollisesti digiajan kasvatti eivätkä paperikirjeet ole sinulle tuttuja? Minä olen toisinaan kaivannut paperikirjeiden aikaa. Paperille käsin kirjoitetussa viestissä on omanlaisensa tunnelma verrattuna sähköiseen koneella kirjoitettuun. 

Helena-opettajamme kertoi meille jo syksyllä mahdollisuudesta osallistua Setlementti-yhdistyksen toimintaan kirjoittamalla kirjeitä yksinäiselle ja silloin otimme idean innostuneina vastaan. Oletko sinä kuullut tästä mahdollisuudesta? Meistä se kuulosti erittäin mukavalta tavalta osallistua vapaaehtoistoimintaan. Voimme tehdä hyvää meille luontaisella tavalla eli kirjoittamalla! Me jäimme kuitenkin odottamaan sopivaa hetkeä kirjeiden kirjoittamiseen ja nyt viimein lähestyvä ystävänpäivä sai meidät aktivoitumaan.  

Kirjeen kirjoittaminen tapana kirjoittaa on hyvin henkilökohtainen. Se virittää meitä kirjoittamaan itsestä käsin. Kirjoittaminen tuntemattomalle, ihmisenä ihmiselle, voi herättää meissä hankalia tunteita ja ajatuksia. “Mitä minun sanoillani on merkitystä kenellekään” tai “En minä osaa” -ajatuksilla saakin torpattua kirjoitusprosessin heti alkuunsa. Sisäinen kriitikkomme on valppaana arvostelemassa sanoja, joita syvältä sydämestämme laitamme peräkkäin ajatellessamme toista ihmistä. Kriitikon voi yrittää hiljentää sillä, että laittaa itsensä sivuun ja päättää, että ajatus on tärkein. Ja niin se todella on.  Että antaa aikaansa toiselle ihmiselle kirjoittamalla ajatuksistaan. Luottaa siihen, että sanat ovat juuri oikeat sille, joka kirjeen vastaanottaa.  

Luimme maanantaina kirjeitä ääneen toisillemme, ja yhden jos toisenkin kirjeen äärellä silmäkulmat kostuivat. Vaikka kirjeissä oli jotain liikuttavaa, ne myös ilahduttivat. Uskomme, että kirjeiden vastaanottajissa tapahtuu samantapainen reaktio. Osa meistä kirjoitti kaksikin kirjettä ja niitä kirjeitä luimme ääneen podcastiamme varten. Ole siis kuulolla lähipäivinä, kun kirjejaksomme julkaistaan Sanojen aukiolla -sarjassamme Ahlmanin Ajatuksia opiskelijoilta -podcastissa. Ehkä siellä on sinullekin jotain, mitä juuri sinun pitää kuulla. 

Kaikkea hyvää sinun päivääsi, voi hyvin! 

Terveisin, 

Virpi 

Kirjoittajalinjan 2020-2021 opiskelija