Kipinää silmien takana

Kirjoittaminen on kipinää silmien takana. Istun ja ryhdyn kokoamaan ajatuksiani. Suljen hetkeksi silmäni. Siellä se on. Pienen pieni hehku, mutta sen verran selkeä, että kipinät näkyvät jo. Keskityn vielä hieman ja aloitan rohkeasti. Kipinät suurenevat, hehku kasvaa ja sitten se tapahtuu. Ensimmäinen liekki leimahtaa. Ja kuin ketjureaktiona on edessäni suuri palava nuotio. Ei, se on valtava kokko, joka leimuaa villinä ja lämmittää aivojani. Jatkan edelleen ja loimuava tuli suurenee suurenemistaan. Olen kuin hyvänlaatuisessa kosmisessa transsissa, kaikki tuntuu mahdolliselta, pystyn suuriin asioihin ja aivoni tuottavat yltäkylläisiä jumalallisia ajatuksia. Tätä jatkuu ja jatkuu. Voiko tämä olla loputon tila? Voinko tehdä tätä niin pitkään, kuin elän ja olen tässä ikuisuudessa.

Oho. Ajatus katkesi. Liekki sammui. Kipinät katosivat. Onpa outo olo. Missä olin äsken, missä olen nyt? Katson eteeni ja näen näytöllä tekstiä. Kuka tämän on kirjoittanut? Luen tekstiä enkä oikein ymmärrä, mitä tapahtui. Suljen silmäni ja näen taas kipinöiden hehkun.

Ari Tenhola