Jos kukaan ei kirjoita, ei ole mitään luettavaa

Lukeminen kannattaa aina, julisti aikoinaan jo Jörn Donner Suomalaisen kirjakaupan mainoksessa. Kirjat ja kirjallisuus ovat edelleen leimattuja sivistyksellä ja taiteella. Kirjallisuus, varsinkin maailmankirjallisuus ja kirjallisuuden klassikot, yhdistyy edelleen ajatukseen korkeakulttuurista. Korkeakulttuuri taas on jotakin, johon hieno, koulutettu ja sivistynyt ihminen toivoo itsensä usein liitettävän. Korkeakulttuuri on puuterin tuoksua, oopperajuhlia, runoutta, väliajalla nautittuja kalliita lohileipiä, lasillinen samppanjaa ja keskustelua kirjallisuudesta. Kategorista, kliseistä ja stereotyyppistä.

Todellisuudessa kirjat ovat aivan tavallisen ihmisen käyttötavaraa. Kirjat ovat lukemista varten. Kirja voi olla toki muutakin, kuten kaunis esine, status-symboli tai sisustuselementti. Jonkun mielestä kirja on vanhentunut käyttöliittymä, joka on korvattavissa sähköisellä tiedostolla. Yhtä kaikki kysymys on lukemisesta, ja lukemiseen tarvitaan lukutaitoa. Oletko koskaan ajatellut, minkälainen maailma olisi, jos et osaisi lukea? Jos kadottaisit kykysi ymmärtää mustien merkkien jonoja valkoisella alustalla? Entä jos kadottaisit kykysi mielikuvitella? Sinulta vietäisiin kyky asettua henkilöhahmon nahkoihin ja mennä vilistää pitkin juonen kaarta kuvitteellisesta tapahtumasta toiseen? Jos sanataide ei herättäisi sinussa tunteita?

Uutisten mukaan Suomessa on yhä enenevissä määrin lapsia, jotka aloittavat kolmannen luokan lähestulkoon luku- ja kirjoitustaidottomina. Tämä on äärimmäisen huolestuttavaa, sillä lukutaito ovat avain tasa-arvoiseen, hyvään ja mahdollisuuksien täyttämään elämään. Luku- ja kirjoitustaito ovat kielitaitoa, nimenomaan äidinkielen taitoa, jonka hyvää hallintaa pidämme itsestäänselvyytenä. Äidinkieli on ajatustemme ja tunteidemme kieli. Sen hyvä hallitseminen tarkoittaa laajaa sanavarastoa, monipuolisten virkerakenteiden ymmärtämistä ja käyttämistä, kielikuvien tajua, kykyä analogiseen ja loogiseen päättelyyn sekä täsmälliseen itseilmaisuun.

Kielitaito on yhteydessä siihen, kuinka hyvin pärjäämme maailmassa. Kielen avulla olemme koko ajan vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Kielen avulla olemme yhteydessä toisiin ihmisiin ja vastaanotamme maailmaa. Mitä paremmin pystymme verbaalisesti ilmaisemaan itseämme, mitä täsmällisempi ilmaisumme on, sitä paremmin tulemme toimeen toistemme kanssa. Hyvä kielitaito vähentää väkivallan tarvetta. Kielitaito on elämässä selviämisemme ja tolkun ihmisinä pysymisemme perusedellytys.

Parhaiten ja helpoiten kielitaito pysyy yllä ja kehittyy lukemalla mahdollisimman monipuolisesti. Lukukeskuksen tutkimuksen mukaan kaunokirjallisuuden lukeminen edistää ihmisen hyvinvointia monella tapaa. Se vähentää stressiä ja herättäessään tunteita se myös viihdyttää. Lukeminen parantaa keskittymiskykyä ja auttaa ylläpitämään muistijärjestelmiä. Luonnollisesti hyvä lukutaito auttaa arjen hallinnassa ja antaa valmiuksia työelämään sekä koulumenestykseen. Tutkimusten mukaan ne, jotka lukevat paljon elävät myös pari vuotta pitempään kuin ei-lukevat.

Lukemisen hyödyt ovat meillä laajalti tiedossa. Niihin on helppo yhtyä, mutta luemmeko. Entä muistammeko, että jokaisen lukukokemuksen takana on valtava työ? Se on kirjailijan, joka on kulkenut pitkän, työlään matkan saadakseen teoksensa luettavaan kuntoon. Olevinaan yksinkertaista tämäkin: jos kukaan ei kirjoittaisi, meillä ei olisi mitään luettavaa.

Helena Murtonen-Leppä, kirjoittajalinjan vastuuopettaja