Ilman hauskaakin voi olla Piinaa

Maailmasi on täynnä tarinoita. Osa niistä jää matkasi varrelle, osa kulkee aina vierelläsi. Yhden saatat kuulla ohimennen, toisen luet kirjasta, kolmannen näet elokuvissa. Jokin niistä voi esiintyä kaikissa näissä muodoissa. Tässä pieni kirjoitus tarinasta, joka on kulkenut vierelläni 12-vuotiaasta asti.

Stephen King kirjoitti romaanin Piina (Misery) vuonna 1987. Elokuvaversio ilmestyi vuonna 1990. 1995 kirja tarttui mukaani Tampereen Anttilasta. Tarinalla tapahtumineen oli lähtemätön vaikutus, ja se ruokki tukevasti jo aluillaan olevaa tahtotilaani kirjoittaa. Nyt 24 vuotta myöhemmin olen viimeinkin opiskelemassa kirjoittamista, ja kas, Piinakin heräsi sopivasti henkiin Frenckellin näyttämölle. Hupaisaa!

Kirjallisuuden monimuotoisuuksia tutkivan kurssimme vuoksi oma kappaleeni Piinasta on kulunut lähes puhki. Tehtävänäni oli esitellä kirja, ja lisäksi nostaa esiin tekstissä mainitut kirjoittamiseen liittyvät asiat. Niitä löytyi kymmeniä. Vertailin myös kirjaa ja elokuvaa keskenään. Suloisena jatkumona koko kirjoittajalinja kävi katsomassa, kuinka teos taipuu näytelmäksi. Ja kyllä se taipuu. Teatteriversio oli herkullinen yhdistelmä kirjaa ja elokuvaa.

Se on hieno tunne, kun tärkeiksi kokemillesi asioille tehdään kunniaa. Lukekaa, katsokaa, ja käykää kokemassa!

Terveisin, Mirva Hirtolahti