Ahneella on mätivä loppu

Kirjoitusharjoitus: kielikuvasta konkreettiseksi. Mitä olisit itse keksinyt kovalevyn räjähtämisestä?

Hänen kovalevynsä räjähti. Kallon luun kappaleet ja aivokudos sinkoilivat paineaallon voimasta sinne tänne. Luunsirut olivat kuin keihäänkärkiä, jotka kylvivät ympärilleen silmitöntä tuhoa, mutta kairasivat maaperään tuoreita mahdollisuuksia uusille aluille. Niihin tarttui hajonnut aivokudos, joka etsi itselleen eheää, kallonulkoista kotia.

Harmaa ja valkoinen aine poimuttuivat, imivät rasvaa kuolleiden eläinten ruhoista, joita luunsirut olivat heille teurastaneet. He voivat paksusti, lihoivat ja tekivät jakautumalla lapsia. Pian maan jokainen kolkka oli täynnä irrallisia aivoja, tuoreita ja käyttämättömiä, joita ei ollut vielä saastutettu turhalla tiedolla. Sellaiset olivat suurinta huutoa plutolaisten keskuudessa ja sieltä tehtiin jatkuvasti shoppailumatkoja aivoplantaaseille. He keräsivät satoa minkä ehtivät, ja avaruusliitimien ollessa täynnä kiitivät pedaalit pohjassa takaisin omaan valtakuntaansa, jotta pääsivät leveilemään naapureilleen saaliinsa suuruudella ja uusien aivojen viisaudella.

Kerran eräs ahmatti teki virheen ja kokosi itselleen liikaa aivoja, enemmän kuin ehtisi niitä koko elämänsä aikana käyttää. Hän ei ollut ottanut huomioon, että aivot säilyisivät pakkasessa maksimissaan sataviisikymmentä vuotta, minkä jälkeen rasvavoittoinen kudos alkoi väistämättä eltaantua. Kohtalokkaana erehdyksen hetkenä hän asetti päähänsä aivot, jotka olivat olleet kraatteripakastimessa jo ainakin kolmesataa vuotta. Perheenjäsenet huomasivat erehdyksen vasta siinä vaiheessa, kun keltainen visva valui valtoimenaan surkean ahmatin silmäkuopista ja kuulorei’istä.

-Emmi Suomalainen