Skip to content
Ammatillista koulutusta, taideaineita, pelilinjoja, lähiruokaa sekä kokous- ja majoituspalveluja maaseutumiljöössä, Tampereen keskustan kupeessa.

Ahlmanilla parasta on kaikki

 

Ensimmäisen vuoden eläintenhoidonopiskelija Taru Heino, sanoo suorat sanat Ahlmanilla opiskelusta.

 

Mistä kuulit Ahlmanista?

Me oltiin mun isosiskon ja serkkujen kanssa meidän isovanhemmilla hoidossa, jotka asuu Nekalassa. Olin itse tuolloin ehkä 4-5-vuotias. Mummu vei meitä kaikkia serkuksia kattoon Ahlmanin eläimiä. Uskaltaisin sanoa, että me ollaan Ahlmanin kanssa jo vanhoja tuttuja. Ensimmäisen kerran taisin ylä-asteella pohtia tulevaisuutta, kun löysin Ahlmanin eläintenhoitajakoulutuksen. Olin juuri 8. tai 9. luokalla, kun Ahlman teki linjauksen, että täytyy olla joko 18-vuotias tai lukio-opinnot taustalla.

 

Miksi valitsit Ahlmanin opiskelupaikaksi?

Mä valitsin Ahlmanin, koska oon asunut koko elämäni Tampereella ja Ahlman on Tampereella ainoa koulu, jossa voi opiskella eläintenhoitajaksi. Toiseen kaupunkiin muuttaminen opiskeluitten perässä tuntui pelottavalta ajatukselta, ja tiesin, että eläimet on se juttu jonka parissa haluan työskennellä tulevaisuudessa.

Olin myös Ahlmanin opiskeluinfossa vuoden 2019 loppupuolella. Tästä infosta jäi mieleen:
– Että Ahlmanilla on tiimioppimisen malli, jonka kulmakiviä ovat tiimissä keskusteleminen, tärkeiden asioiden ja tavoitteiden kirkastaminen, yhdessä suunnittelu ja teorian opiskelu ja suunnitelman toteuttaminen käytännössä.
– Ahlmanilla opettajat (tai vastuuvalmentajat) ei ole ainoita asiantuntijoita, vaan opiskelijatkin voi olla asiantuntijoita.
– Opintoja ei suoriteta pelkillä tenteillä, vaan kurssin päätteeksi pyritään järjestämään koulutussopimus jakso, jonka päätteeksi opiskelija antaa näytön osaamisestaan.

Ihastuin Ahlmaniin tän infon jälkeen, koska mulla tuli semmonen olo, että Ahlman on oikeesti erilainen koulu.

 

Mikä on parasta Ahlmanilla?

Kaikki? No siis, eläintenhoitopuolen vastuuvalmentajat Elina ja Tero ovat aivan ihania. Tero tietää todella paljon maanviljelystä, traktoreista, tuotantoeläimistä, laitumien ylläpidosta. Tero on se Ahlmanin rennoin maatalousalan expertti. Elina taas on aivan ihanan tsemppaava, lehmiä rakastava ilopilleri. Elina on myös ihanan idearikas ja keksii milloin mitäkin kuntoluokitus-, eläinsuojelu- tai vasikan hyvinvointipajoja navetalle. Mun mielestä meidän lukkarin malli on ihan paras ja se koostuu luennoista, käytännönharjoituksista, aamunavetan töistä, traktorin ajosta, yhteisistä tunneista, itsenäisestä opiskelusta, projekteista ja dialogitreeneistä.

Se on myös parasta, että opiskelu on niin opiskelijalähtöistä. Meillä vastuuvalmentajat antaa teeman ”nyt teillä on kolme viikkoa aikaa työstää esim. lampaan vuosikiertoa”-  ja sitten me voidaan opiskelijat suunnitella yhdessä tehdäänkö me powerpoint, lautapeli, video vai näytelmä, jolla me voidaan esittää mitä me ollaan opiskeltu kolmen viikon aikana.

Ei sitä ruokaakaan turhaan kehuta. Mun täytyy itse nostaa hattua, kuinka keittiö tuntuu panostavan salaatin monipuolisuuteen. Ei ole aina vaan ”perus” vihersalaattia jossa on salaatti, tomaatti, kurkku ja ehkä paprika.

Mun mielestä Tilapuodista saa Tampereen parhaat voisilmäpullat.

 

Millainen olet oppijana ja miten Ahlmanilla opitaan?

Oppijana olen tunnollinen ja osaan ylläpitää motivaatiotani. Vaikka opin parhaiten käytännön kautta, on myös luennot ja teorian opiskelu tärkeää. Pidän tosi paljon nippelitiedosta ja oli mielenkiintoista oppia esim. eläin ja eläinyksikkö ovat eri asioita. Jollain voi olla vaikka 10 munivaa kanaa, mutta silloin hänellä on vain 0,14 eläinyksikköä. Yhden munivan kanan eläinyksikkö on 0,014.

Ahlmanilla opiskelu on mun mielestä todella mukavassa teorian ja käytännön tasapainossa. Joillakin viikoilla on varmasti todella paljon teoriatunteja ja tuntuu, että lukemista on ihan hirveesti. Mutta siihen vastapainona on myös eläintenhoitoviikot. Navettaviikolla ollaan noin viitenä päivänä viikossa töissä. Pieneläinviikolla käydään joka päivä ma-su hoitamassa koulun pieneläimiä.
Meillä oppimisessa on isossa roolissa teemat.  Teemojen opiskelurytmi on kolme viikkoa opiskelua ja yksi purkuviikko. Vastuuvalmentajat kertovat kolme teeman aihetta, esimerkiksi ruokinnan perusteet, rehut ja rehujen tuotanto ja ruoansulatuskanavan toiminta. Tämän jälkeen me opiskelijat saadaan jakautua max. kuuden hengen ryhmiin meidän kiinnostuksen kohteiden mukaan. Tällöin voi valita esim. lampaan ruokinnan perusteet, kanan rehujen tuotannon ja sian ruoansulatuskanavan toiminnan.

Vastuuvalmentajat pitävät luentoja liittyen teemoihin, mutta tiimityöskentely ja itsenäinen tiedonhaku ovat erittäin suuressa roolissa teemoja työstettäessä. Tiimit saavat itse päättää milloin ja missä he työstävät teemoja. Purkuviikolla on tarkoitus kaikkien ryhmien esittää mitä he ovat yhdessä saaneet aikaiseksi, ja jakaa mitä he ovat oppineet. Esityksien jälkeen opiskelijakaverit ja vastuuvalmentajat antavat palautetta.

 

Lempilehmäsi?

Kyllikki on mun lempilehmä. Se on musta jotenkin hellyyttävää, kun menee lypsään Kyllikkiä ja hän alkaa ammua. Hän on myös pari kertaa nuollut mun selkää, kun oon pyyhkinyt hänen utareita ja ottanut alkusuihkeita.

Hän ei ole lehmä, vaan meidän siitossonni, mutta meidän Rihkama on kyllä aivan ihana tapaus. Rihkama osaa olla todella huomionkipeä. Hän rupee ammumaan ”että eikö kukaan huomaa minua?”, kun tekee navetassa töitä. Sitten kun Rihkamaa menee rapsuttamaan, niin se lopettaa huutelun. En tiedä hyrräskö Rihkamalla vaan hormonit, mutta kerran kun menin antamaan hälle rapsutuksia, niin tuntui, että hän hyppi ja puski onnesta pariin kertaan karsinassaan. Ja taas kun lopettaa Rihkaman rapsuttamisen, niin se alkaa huudella perään ”et kai sä nyt vielä lopettanu?”.

 

Mitä haluaisit sanoa Ahlmanille hakeville?

Jos haet Ahlmanille niin pakkaa nämä reppuusi:
– Avoin mieli, sillä olet tulossa hyvin erilaiseen kouluun
– Itsensä johtamisen taitoja, ne auttaa valtavasti itsenäisessä opiskelussa
– Kykyä joustaa, tästä hyötyä jos opiskelijakaverit kaipaa apua vaikka navetalla

Uskaltaisin väittää, että tein yhden elämäni parhaita päätöksiä, kun hain Ahlmanille opiskelemaan.
Musta tuntuu, että täällä opiskellessa on vaan avautunu uusia ovia, kun on niin monta eri suuntaa mihin vois lähtee.  Täällä sä saat ihan itse unelmoida tuleeko susta koirahieroja, klinikkaeläinhoitaja, eläintenkouluttaja, sorkkahoitaja, maatalouslomittaja, akrologi, eläinlääkäri vai perustatko oman yrityksen.

Jos rakastat lehmiä, tulet luultavasti rakastamaan Ahlmania.

 

Haluatko kertoa jotain muuta? 

Introvertit saattavat kokea Ahlmanin tiimioppimisen mallin hyvin haastavana, sillä opiskellessa joutuu tekemään jatkuvasti yhteistyötä opiskelijakavereitten kanssa. Luokittelen itseni introvertiksi, mutta en ole kertaakaan harkinnut opiskeluiden keskeyttämistä tiimioppimisen mallin takia.

Mun täytyy antaa vielä erityismaininta meidän rehtorille Taina Eweissille. Mä lähdin mukaan Tainan ja yrittäjyysvalmentaja Minna Erkon järjestämään tiimiliiderikoulutukseen. Mun mielestä on jotenkin kauheen hienoo, että koulun rehtori haluaa ottaa aikaa koulutuksen järjestämiselle. Tää tiimiliideri (tai tiimin johtamisen) -koulutus on ainakin mulle kauheen mukavaa vastapainoo teemojen tekemiselle. Tiimijohtamisenkoulutus on mun mielestä semmosta yhdessä pohdiskelua, keskusteluja ja brainstormingia. Me pohditaan yhdessä miten me voitas ihmisinä vielä kehittyä ja siten tulla taitavammaks johtajiksi.