Skip to content
Ammatillista koulutusta, taideaineita, pelilinjoja, lähiruokaa sekä kokous- ja majoituspalveluja maaseutumiljöössä, Tampereen keskustan kupeessa.

Ahlman-harlekiini: Kohtalonkynän kosketus

Kirjoitimme Ahlman-päivän kunniaksi kirjoittamisen opiskelustamme mahdollisimman monipuolisesti eri tekstilajeja käyttäen. Tämän tekstin pohjana on romanttisuudestaan tuttu Harlekiini-kirjallisuus. Löydätkö sen tunnusmerkkejä?

Tunnen kuuman katseesi ihollani. Tuijotat minua huoneen perältä; silmäsi nuolevat vartaloani kuin tuhat innokasta sulkakynää. Katson sinua ja himo herahtaa suoniin, vaan ei! En saa! Täytyy olla järkevä! Täytyy vastustaa!

Katseesi täyttyy lupauksista, joita yö antaa. Tiesin kuuluvani sinulle jo ennen kuin edes olimme kohdanneet, ja nyt, tässä, näen tarinamme kirjoittuvan ilmaan, pilkuttavan unelmat todeksi.

Otan varovaisen askelen kohti sinua. Huoneessasi on hiljaista, vanha talo huokailee ympärillämme ja sitten, yllättäen, pidättää hengitystään keskinäisen vetovoimamme lamauttamana. Siirryn vierellesi, en melkein saata katsoa.

Varastan vilauksen. Olet alabasterinvaalea, silkkiin puettu ja täydellinen.

Ojennan käteni koskettamaan. Vielä viimeinen pyristely – ei, tämä on väärin! Minun on pakko palata, pakko alistua kohtalooni! Sitä paitsi ei kirjoittamisella elä!

Järjelliset ajatukset haihtuvat mielestäni kuin kesän kiehuttama vesi asfaltin mustalta pinnalta. Hipaisen silkkikuortasi ja sinä aukenet, paljastat nuppusi minulle.

Hidastaen tartun kynään, vedän tuolin luoksesi. Kun lasken kärjen ensisivullesi, kaikki vastustelu katoaa minusta. Kohtalomme täyttyy tässä, nyt, kun täytymme toisistamme.

Hitaasti alan kirjoittaa, vetää nautinnollisia vetoja. Muodostan pintaasi kirjaimia kuin aaltoja, viivyttelen, nautiskelen hetkestä – kuin sivuja riittäisi ikuisesti, kuin meillä olisi kaikki aika maailmassa.

Kuva: Ylanite Koppens/Pexels.com

~ Maria Aarnio